Tässä artikkelissa Ikuinen rauha:n aihetta käsitellään laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta, jotta lukijalle saataisiin täydellinen ja syvällinen näkemys siitä. Erilaisia Ikuinen rauha:een liittyviä puolia ja näkökohtia tutkitaan analysoimalla sen tärkeyttä ja relevanssia eri alueilla. Lisäksi esitellään erilaisia näkemyksiä ja asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta, tavoitteena rikastaa tietoa ja ymmärrystä Ikuinen rauha:stä. Koko artikkelin ajan tarjotaan tilastotietoja, esimerkkejä, tapaustutkimuksia ja käytännön harjoituksia, joiden avulla lukija voi syventää aihetta ja soveltaa hankittua tietoa.
Ikuinen rauha on Moskovan suuriruhtinaskunnan ja Puolan 16. toukokuuta 1686 Moskovassa solmima sopimus, jossa täsmennettiin Andrusovon rauhan ehtoja.[1][2]
Sopimuksessa sovittiin, että Dneprin vasen ranta jää Moskovan haltuun Kiova mukaan lukien, mistä Moskova maksaa 146 000 ruplan korvauksen ja että Kiovan alueen eteläosa ja Bratslavin alue[3] jäävät asuttamatta neutraaleiksi alueiksi.[1] Lisäksi kumpikin sopimusosapuoli sitoutui olemaan solmimatta erillisrauhaa Turkin kanssa. Katolinen Puola-Liettua lisäksi takasi Puola-Liettuan alueella asuvalle ortodoksiselle väestölle uskonnonvapauden sekä tunnusti Moskovan oikeuden suojella ortodokseja. Ikuisella rauhalla Moskovasta tuli Turkin vastaisen liittokunnan, Pyhän liigan, jäsen. Siihen kuuluivat ennestään Puola, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta ja Venetsia.[1]