Il Postino – Posteljooni
Nykymaailmassa Il Postino – Posteljooni:stä on tullut yhä enemmän kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten kiinnostava aihe. Il Postino – Posteljooni on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai populaarikulttuuriin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Il Postino – Posteljooni:n merkitystä perusteellisesti, analysoimme sen kehitystä ajan myötä ja tutkimme sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Il Postino – Posteljooni:llä on syntymästään nykyiseen merkityksellisyyteensä paljon tarjottavaa ympäröivän maailman heijastuksen ja ymmärtämisen kannalta.
| Il Postino – Posteljooni | |
|---|---|
| Il Postino | |
 |
|
| Ohjaaja | Michael Radford |
| Käsikirjoittaja |
|
| Perustuu | Antonio Skármetan romaaniin Ardiente paciencia |
| Tuottaja | Mario Cecchi Gori |
| Säveltäjä | Luis Bacalov |
| Kuvaaja | Franco Di Giacomo |
| Leikkaaja | Roberto Perpignani |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Italia |
| Tuotantoyhtiö |
Cecchi Gori Group Medusa Film |
| Levittäjä |
Miramax Disney+ |
| Ensi-ilta | 1994, Suomessa 1995 |
| Kesto | 108 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
italia espanja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
|
|
|
Il Postino – Posteljooni (Il Postino) on Michael Radfordin ohjaama italialainen elokuva vuodelta 1994. Radford oli myös yksi elokuvan viidestä käsikirjoittajasta. Antonio Skármetan romaaniin perustuva fiktiivinen tarina runoilija Pablo Nerudasta ja tälle kirjeitä tuovasta postimiehestä nousi kansainväliseksi suosikiksi ja voitti alkuperäismusiikistaan Oscarin. Se oli ehdolla neljässä muussakin kategoriassa.
Elokuvan tarinassa keski-ikäinen postimies (pian kuvausten jälkeen sydäninfarktiin kuollut Massimo Troisi[1]) oppii arvostamaan runoutta Pablo Nerudan (Philippe Noiret) avulla ja käyttää keinoa hyväkseen valloittaakseen kauniin Beatricen (Maria Grazia Cucinotta) sydämen.
Vastaanotto ja myöhemmät arviot
Posteljoonin säveltäjä Luis Bacalov voitti parhaan musiikin Oscarin. Elokuva oli lisäksi ehdolla parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen, parhaan miespääosan (Massimo Troisi postuumisti) ja parhaan sovitetun käsikirjoituksen sarjoissa. Bafta-palkintogaalassa Posteljooni palkittiin parhaana vieraskielisenä elokuvana ja alkuperäismusiikistaan.
The New York Timesin kriitikot valitsivat Posteljoonin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Aiempi elokuvasovitus
Nerudan postinkantaja (1983) on aiempi chileläinen elokuvasovitus samasta romaanista. Sen ohjasi kirjailija Antonio Skármeta itse.
Lähteet
- ↑ Laurino, Maria: FILM; A Postman, a Poet, an Actor's Farewell The New York Times. 11.6.1995. Viitattu 11.8.2017. (englanniksi) Vain tilaajille.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 11.8.2017. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Il Postino – Posteljooni Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Il Postino – Posteljooni Elonet.
