Ilja Ponomarjov

Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Ilja Ponomarjov, joka on viime aikoina tullut tärkeäksi. Kun yhteiskunta edistyy ja kehittyy, on tärkeää olla tietoinen Ilja Ponomarjov:n eri puolista ja ymmärtää sen vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään tutkimme kaikkia Ilja Ponomarjov:een liittyviä näkökohtia tarjotaksemme laajan ja täydellisen yleiskatsauksen. Lisäksi analysoimme Ilja Ponomarjov:n vaikutuksia eri alueilla politiikasta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Toivomme, että tämä artikkeli on hyödyllinen ja valaiseva opas niille, jotka ovat kiinnostuneita syventymään Ilja Ponomarjov-aiheeseen.

Ilja Ponomarjov (2012)

Ilja Ponomarjov on venäläinen entinen kansanedustaja. Hän tuli tunnetuksi ainoana Putinin arvostelijana Venäjän duumassa.

Ponomarjov oli vuosina 2011–2012 järjestämässä Putinia vastustavia mielenosoituksia. Duumassa hän istui Oikeudenmukainen Venäjä -puolueen edustajana, johon hän siirtyi kommunisteista vuosien 2008–2009 välillä.[1] Huhtikuussa 2015 duuma poisti häneltä syytesuojan, sillä syyttäjänvirasto haluaa nostaa häntä vastaan syytteen kavalluksesta. Syyttäjä epäili hänen rahaa tukirahoja jakavasta tekniikan kehitystä rahoittavasta Skolkovo-säätiöstä, jossa hän on työskennellyt. Ponomarjov asui elokuussa 2015 lähtien Yhdysvalloissa, koska hänen mukaansa Venäjän viranomaiset eivät päästä häntä palaamaan Venäjälle.[2]

Ponomarjov sai Ukrainan kansalaisuuden 2019 ja asuu Kiovassa. Maaliskuussa 2022 hän perusti venäjänkielisen Helmikuun Aamu -televisiokanavan ja Rozpartisan-Telegram-kanavan. 21. elokuuta 2022 hän luki televisiokanavallaan Venäjän tasavaltalaisarmeija -ryhmän manifestin. Ponomarjovin mukaan maanalaisen ryhmän tavoitteena on Putinin hallinnon syrjäyttämine Venäjällä. Hän ilmoitti ryhmän tehneen useita iskuja ja sen olevan toimittaja Darja Duginan tappaneen pommi-iskun takana.[3] Ponomarjovin järjestö yhdistyi elokuussa 2022 Irpinissä Vapaan Venäjän legioonan ja Venäjän vapaaehtoisjoukot -järjestöjen kanssa.[4]

Lähteet

  1. ↑ "Справедливая Россия" www.kommersant.ru. 7.3.2016. Viitattu 25.5.2023. (venäjäksi)
  2. ↑ Venäjän parlamentin viimeinen Putin-kriitikko saamassa rikossyytteen Yle Uutiset. 7.4.2015. Viitattu 23.8.2022.
  3. ↑ Ex-Russian MP claims Russian partisans responsible for Moscow car bomb the Guardian. 21.8.2022. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  4. ↑ Россияне, воюющие на стороне Украины, подписали совместную «Ирпенскую декларацию» Журнал «Холод». 31.8.2022. Viitattu 22.5.2023. (venäjäksi)

Aiheesta muualla