Ilmarinen (1874–1888)
Tässä artikkelissa tutkimme Ilmarinen (1874–1888):n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ilmarinen (1874–1888) on jättänyt lähtemättömän jäljen populaarikulttuuriin aina historiallisesta alkuperästään ja vaikutuksestaan moderniin yhteiskuntaan. Näillä sivuilla perehdymme sen eri puoliin ja löydämme sen merkityksen niinkin erilaisilla aloilla kuin tiede, taide, teknologia ja politiikka. Tämä artikkeli vie sinut rikastuttavalle matkalle läpi kaiken, mitä Ilmarinen (1874–1888) tarjoaa. Valmistaudu uppoutumaan jännittävään universumiin, joka on täynnä yllätyksiä, sillä näissä riveissä Ilmarinen (1874–1888) on kiistaton päähenkilö.
.png)
Ilmarinen oli Viipurissa vuosina 1874–1888 ilmestynyt sanomalehti[1].
Viipurin nuorfennomaanien perustama Ilmarinen oli aluksi paikallisiin asioihin keskittynyt uutis- ja ilmoituslehti. Samannimisen edeltäjänsä tavoin se painettiin N. A. Zilliacuksen kirjapainossa. Tyko Hagmanin päätoimittajakaudella lehdestä tuli voimakkaammin suomenmielinen. Kustantaja Zilliacuksen ja Hagmanin riitannuttua jälkimmäinen perusti vuonna 1884 sen kilpailijaksi Viipurin Sanomat. Taloudellisesti kannattamaton Ilmarinen yhdistettiin vuonna 1888 Viipurin Uutisiin, joka sekin lakkasi saman vuoden lopussa.[1]
Lehti ilmestyi vuonna 1875 kerran, vuodesta 1876 lähtien kahdesti ja vuodesta 1882 kolmesti viikossa. Sen levikki oli enimmillään 1100 kappaletta. Päätoimittajina työskentelivät J. H. Erkko (1875–1876), Reitto Aalto (1877), Anton Rikström (1877–1880), Kalle Viljakainen (1880–1883), Tyko Hagman (1883–1884), Anton Keldan (Keltanen, 1885), Mikko Salo (1885–1887) ja Alfred E. Wallen (1888).[1]
Lähteet
- ↑ a b c Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos Aamulehti – Kotka Nyheter, s. 180–181. Kuopio: Kustannuskiila Oy, 1988. ISBN 951-657-239-1