Ilmo Lounasheimo

Tässä artikkelissa tutkimme Ilmo Lounasheimo:n merkitystä eri yhteyksissä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Ilmo Lounasheimo on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina ja synnyttänyt keskusteluja ja pohdintoja sen merkityksestä ja seurauksista. Kautta historian Ilmo Lounasheimo:llä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskuntien kehityksessä sekä yksilöllisten ja kollektiivisten identiteettien muodostumisessa. Syntymisestään nykypäivään Ilmo Lounasheimo on ollut tutkimuksen, ihailun, kiistelyn ja uudelleentulkinnan kohteena niinkin erilaisilla aloilla kuin tiede, teknologia, taide, politiikka ja populaarikulttuuri. Tässä artikkelissa tutkimme, kuinka Ilmo Lounasheimo on muokannut maailmaamme ja tekee niin myös tulevaisuudessa.

Ilmo Lounasheimo

Ilmo Antero Lounasheimo (16. joulukuuta 1920 Viipuri[1] – 14. heinäkuuta 2014[2]) oli suomalainen nyrkkeilyyn erikoistunut urheilutoimittaja. Hän käytti kirjoittajana nimimerkkejä Jab ja Kohokoukku.

Lounasheimo oli siviilityössä Valtionrautateiden palveluksessa.[2] Hän toimi vapaana urheilutoimittajana vuodesta 1951. Hän oli vakinainen avustaja muun muassa Urheilun Kuva-Aitassa vuosina 1953–1968, TUL-lehdessä vuosina 1954–1959, Suomen Urheilulehdessä ja Uudessa Suomessa vuodesta 1960 sekä Iltalehdessä vuodesta 1980. Hän toimi radion ja television vakinaisena avustajana vuodesta 1958. Hän oli toimittajana kesäolympialaisissa vuodesta 1960 ja talviolympialaisissa vuodesta 1972.[1]

Lounasheimon kirjalliseen tuotantoon kuuluvat muun muassa nyrkkeilyaiheiset teokset Miljoonanyrkit (1966), Elis Askista kertova Hyvät nyrkkeilyn ystävät (1974) ja Kehän sankarit (1987) sekä painonnoston olympiavoittaja Kaarlo Kangasniemeä käsittelevä Kulta-Kalle kertoo (1970).[1]

Lounasheimo oli vuosina 1957–1967 kansainvälinen nyrkkeilytuomari ja osallistui vuoden 1963 EM-kilpailuihin arvostelutuomarina.[1]

Lounasheimo toimi TUL:n nyrkkeilyvaliokunnan puheenjohtajana vuosina 1955–1960, nyrkkeilyn yhteistoimintavaliokunnan jäsenenä vuosina 1956–1959 ja Suomen Olympiayhdistyksen valtuuskunnan jäsenenä vuosina 1957–1967. Urheilutoimittajain Maailmanjärjestön (AIPS) nyrkkeilykomission jäsen hän oli vuodesta 1971. Vuosina 1976–1985 hän oli Suomen radio- ja TV-toimittajien liiton hallituksen jäsen.[1]

Julkaisut

  • Miljoonanyrkit, kertomus ammattinyrkkeilystä ja sen mestareista. Helsinki: Weilin + Göös, 1966.
  • Kulta-Kalle kertoo. Helsinki: Otava, 1970.
  • Ask, Elis & Lounasheimo, Ilmo: Hyvät nyrkkeilyn ystävät... Muistelmia suomalaisesta ammattinyrkkeilystä. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01553-2
  • Lahden talkoourheilu r. y. 1928–1978. Lahti: Lahden talkoourheilu, 1978. ISBN 951-99163-8-5
  • Salmenkylä, Matti & Taimi, Risto & Lounasheimo, Ilmo: Vuoden parhaat. 1979. Kaarina: Juoksija, 1979. ISBN 951-9465-07-3
  • Limmonen, Jorma & Lounasheimo, Ilmo & Salokangas, Atle: Kuusi vuosikymmentä nyrkkeilyä. 1923–1983. Helsinki: Suomen nyrkkeilyliitto, 1983.
  • Kehän sankarit. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5
  • Lounasheimo, Ilmo & Kuusela, Pekka: Ratinasta maailmalle. Tampereen voimailuseura ry 1931–1991. Tampere: Tampereen voimailuseura, 1991. ISBN 952-90-3295-1
  • Lounasheimo, Ilmo & Salokangas, Atle: Kehän ääreltä. 70 v. suomalaista nyrkkeilyä. Helsinki: Suomen nyrkkeilyliitto, 1994. ISBN 952-90-5201-4

Lähteet

  • Lounasheimo, Ilmo, ym. (toim.): Suomen urheilutoimittajat 1986, s. 114. Urheilutoimittajain liitto, 1986.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Lounasheimo, ym. 1986 s. 114
  2. ↑ a b Nyrkkeilyn ääni Ilmo Lounasheimo on kuollut Ilta-Sanomat. 16.7.2014. Viitattu 7.3.2018.

Aiheesta muualla

  • Sulkava, Esa: Ilmo Lounasheimo (muistokirjoitus, maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 24.7.2014.