Imitaatio

Nykymaailmassa Imitaatio:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaikentyyppisille ihmisille. Imitaatio on yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai tieteellisen merkityksensä vuoksi aihe, joka herättää uteliaisuutta ja keskustelua eri aloilla. Kautta historian Imitaatio on ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, ja se on tuottanut suuren määrän tietoa, jota tutkitaan ja kyseenalaistetaan edelleen. Siksi on erittäin mielenkiintoista perehtyä Imitaatio:n kattamiin eri näkökohtiin sen alkuperästä sen vaikutuksiin jokapäiväisessä elämässä.

Tämä artikkeli kertoo käännöstieteellisestä ja taideteoreettisesta käsitteestä, viihde-esiintymisestä kertoo artikkeli imitaattori.
Vincent van Goghin jäljitelmä (oik.) Hiroshigen teoksesta.

Imitaatio eli jäljittely on keskeinen länsimaisen estetiikan tradition käsite. Imitaation ja mimesiksen avulla on yritetty teorisoida taiteellisen ilmaisun oleellista osaa, ominaisuutta joka erottaa taideteokset muista ilmiöistä, sekä niistä lukuisista tavoista, joilla koemme ja reagoimme niihin.[1]

Käännöstieteessä imitaatio on käännöstapa, jossa kääntäjä ottaa kirjailijan vapauksia ja tekee haluamiaan muutoksia niin sisältöainekseen kuin merkityssisältöihinkin.[2]

Kirjallisuustieteessä

Kirjallisuustieteessä imitaatiota on ainakin kolmea lajia:

  1. kopioiminen (plagioiminen),
  2. toisen kirjailijan tyylin omaksuminen ja mukailu (pastissi) sekä
  3. esittävä taide.

Jo antiikin aikana pohdittiin taiteen jäljittelevää luonnetta. Senecalta periytyy fraasi "Omnis ars naturae imitatio est" (Kaikki taide on luonnon jälittelyä). Horatiuksen runousopissa suositellaan jäljittelemään parhaita mestareita.[3]

Taideteoriassa

Imitaation käsite ei ole ollut suosiossa, koska romantiikka samasti imitaation virheellisesti kopioinnin kanssa. Vaikka latinan imitatio-sana liittyy kreikan mimesikseen, se ei taideteoriassa pyri tarkoittamaan pelkästään luonnon kopioimista, vaan parhaimpien taideteosten kaanonien jäljittelyä ja sellaisena sitä pohdittiin Quintilianuksen Puhujan kasvatuksessa. Imitaatiossa ei ollut kyse suoranaisesta vanhemman taiteen kopioinnista, vaan dialogin luomisesta menneisyyden parhaimpien teosten kanssa. Imitaatio oli elävä aihe läpi keskiajan. Renessanssista alkaen siitä tuli useiden uusien taideyeoroiden keskeinen osa. Taideakatemiat institutionalisoivat käsitteen, jota täsmennettiin uskolla sääntöihin ja ennakkoesimerkkeihin, joiden arveltiin puuttuvan käsityövaltaisilta killoilta.

Näin luotiin perusta opille suurten taiteilijoiden kopioimisesta. Se vakiintui myöhemmin koulutusta hallitsevaksi menneisyyden kunnioittamiseksi, joka hallitsi taidekasvatusta ja -koulutusta. Vain vahvimmat taiteilijat pystyivät vapautumaan sen vaikutuspiiristä. Romantiikan alkuperäisyyden arvostamisesta tuli keskeinen ominaisuus ja imitaatiota alettiin yhdistämään muun muassa parodian ja pastissin kaltaisiin ilmaisumuotoihin, jotka olivat tärkeitä postmodernismin aspekteja.[4]

Lähteet

  1. ↑ Michelle Puetz: Mimesis Theories of Media, Keywords Glossary. 2002. The University of Chicago. Viitattu 25.12.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Imitaatio Tieteen termipankki. Tieteen kansallinen termipankki. Viitattu 25.12.2015.
  3. ↑ imitaatio, jäljittely Tieteen termipankki. 2014. Tieteen kansallinen termipankki. Viitattu 25.12.2015.
  4. ↑ Duro, Paul & Greenhalgh, Michael: ”Imitation”, Essential Art History, s. 159. Bloomsbury, 1992. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Estetiikka ja taidefilosofia
Aiheet
Estetiikan teoriat
Esteettiset kategoriat
Sovellettu estetiikka
Taidefilosofit
Artikkeleita aiheesta