Nykymaailmassa Immanuel Tremellius on aihe, joka on herättänyt paljon kiinnostusta ja keskustelua. Vuosien ajan Immanuel Tremellius on ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, ja sen merkitys on kasvanut ajan myötä. Sekä akateemisella alalla että suurella yleisöllä Immanuel Tremellius on kiinnittänyt monien ihmisten huomion, koska se on merkityksellinen yhteiskunnan eri osa-alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia Immanuel Tremellius:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen nykyiseen vaikutukseen. Kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään syvällisesti, miten Immanuel Tremellius on vaikuttanut eri alueisiin ja mitä näkökulmia tähän aiheeseen on avautumassa.
Immanuel Tremellius | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1510 Ferrara, nykyinen Italia |
Kuollut | 9. lokakuuta 1580) Sedan, nykyinen Ranska |
|
Immanuel Tremellius (1510 Ferrara – 9. lokakuuta 1580) oli italianjuutalainen kristityksi kääntynyt oppinut, joka tunnettiin heprean osaamisestaan.
Immanuel Tremellius syntyi Ferrarassa vuonna 1510 juutalaiseen perheeseen ja sai juutalaisen kasvatuksen. Hän kuitenkin kääntyi kristityksi, minkä sanotaan olleen seurausta kardinaali Reginald Polen ja Marcantonio Flaminion opetuksista. Pietari Marttyyri Vermiglin vaikutus sai hänet pian liittymään uskonpuhdistuksen riveihin. Tremelliuksesta tulikin uskonpuhdistuksen ajatusten aktiivinen propagoija. Lähdettyään Italiasta hän vieraili Saksassa ja Englannissa, missä hän oli läheisissä yhteyksissä arkkipiispa Thomas Cranmeriin ja Matthew Parkeriin. Hän myös elätti itseään jonkin aikaa opettamalla hepreaa Cambridgessä. Kuningas Edvard VI:n kuoltua Tremellius palasi Saksaan, missä hän opetti hepreaa Hornbachissa ja Heidelbergissä. Tämän jälkeen hänet kutsuttiin Sedaniin heprean oppituolin haltijaksi. Sedanissa hän kuoli vuonna 1580.[1]
Hänen pääteoksensa oli latinankielinen raamatunkäännös heprean ja syyrian kielistä. Viisiosainen Vanha testamentti julkaistiin Frankfurt am Mainissa vuosina 1575–1579, Lontoossa 1580 ja useina myöhempinä painoksina. Hän myös käänsi Jean Calvinin katekismuksen hepreaksi vuonna 1551 ja laati kaldean ja syyrian kieliopin vuonna 1569.[2]