Indikaattorilaji

Indikaattorilaji on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion vuosien varrella. Sen vaikutus yhteiskuntaan on ollut merkittävä ja herättänyt jatkuvaa keskustelua eri alueilla. Perustamisestaan ​​lähtien Indikaattorilaji on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, akateemikoissa, harrastajissa ja suuressa yleisössä, jotka ovat pyrkineet ymmärtämään sen vaikutuksia ja vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Indikaattorilaji:een ja analysoimme sen kehitystä ajan myötä sekä sen merkitystä nykyajan kontekstissa.

Rahkasammalet ovat hyviä indikaattorilajeja veden happamuutta tutkittaessa.

Indikaattorilaji eli ilmentäjälaji on eliölaji, jonka sietoisuus on kapea-alainen, joten sen levinneisyydessä tapahtuvien muutosten avulla voidaan tehdä luotettavia päätelmiä ympäristön voinnista ilman kalliita tutkimuslaitteita.[1][2]

Esimerkkejä hyvistä indikaattorilajeista ovat ravut, joihin veden happamuus vaikuttaa negatiivisesti, ja rahkasammalet, joihin veden happamuus vaikuttaa positiivisesti.[3]

Indikaattorilajeja käytetään yleisesti myös luonnontilaisuuden ja suojeluarvon mittareina. Esimerkiksi metsien lahopuun määrälle herkkien kääpien avulla voidaan arvottaa alueiden suojeluarvoa myös muun lahopuista ja vanhoista luonnonmetsistä riippuvaisen lajiston kannalta.[4]

Hyvän indikaattorilajin vaatimukset

  • Laji ja ympäristövaikutukset siihen tunnetaan hyvin,
  • lajin määrää helppo laskea,
  • lajilla on selvä positiivinen tai negatiivinen riippuvuus ympäristötekijään, johon ihminen vaikuttaa,
  • suppea sietoalue kyseisen ympäristötekijän suhteen,
  • laji reagoi samalla tavalla ja nopeasti ympäristötekijän muutokseen.

Katso myös

Lähteet

  • Happonen, Päivi & Holopainen, Mervi & Sariola, Hannu & Sotkas, Panu & Tenhunen, Antero & Tihtarinen-Ulmanen, Marja & Venäläinen, Juha: Bios 3: Ympäristöekologia. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27631-6

Viitteet

  1. ↑ Ilmentäjälaji Vesi.fi. Viitattu 21.3.2021.
  2. ↑ Nimitys:indikaattorilaji Tieteen termipankki. Viitattu 21.3.2021.
  3. ↑ Klöve, Björn & Tammela, Simo & Marttila, Hannu & Saarinen, Tuomas & Sarpola, Arja et al.: Happamuus ja sen torjuntamalleja Sanginjoella – Saku-hankkeen loppuraportti, s. 5, 26. Oulun yliopiston Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio, 2011. Teoksen verkkoversio Viitattu 21.3.2021.
  4. ↑ Niemelä, Tuomo: Käävät, puiden sienet. Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2005.