Indiumhydroksidi

Nykyään Indiumhydroksidi on edelleen erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Sen vaikutukset ovat tuntuneet elämämme eri osa-alueilla teknologiasta politiikkaan, kulttuuriin ja talouteen. Se on aihe, joka on herättänyt keskustelua, ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja luonut merkittäviä muutoksia tapaamme elää ja havaita ympäröivä maailma. Tässä artikkelissa tutkimme Indiumhydroksidi:n merkitystä ja kuinka se on vaikuttanut tapaamme ajatella ja toimia nykyään.

Indiumhydroksidi
Tunnisteet
CAS-numero 20661-21-6
PubChem CID 88636
Ominaisuudet
Molekyylikaava In(OH)3
Moolimassa 165,844
Ulkomuoto Valkoinen amorfinen tai kiteinen aine
Tiheys 4,4 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Indiumhydroksidi (In(OH)3) on indium- ja hydroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Sitä voidaan käyttää muun muassa indiumyhdisteiden valmistuksessa.

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö

Huoneenlämpötilassa indiumhydroksidi on valkoista kiinteää ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja hieman vääristynyt muistuttaen reniumtrioksidin rakennetta. Yhdiste ei liukene veteen, mutta liukenee happoihin. Indiumhydroksidi ei ole yhtä amfoteerista kuin alumiini- tai galliumhydroksidit mutta liukenee väkeviin emäksiin kompleksisena heksahydroksoindaatti-ionina (3-). Kuumennettaessa indiumhydroksidi hajoaa indiumoksidiksi.[2][3][4][5][6]

Indiumhydroksidia voidaan valmistaa saostamalla veteen liukenevan indiumsuolan liuoksesta emäksen, kuten ammoniakin tai hydroksidien avulla.[2][3][5][6]

Indiumhydroksidia käytetään indiumoksidin valmistukseen.[6] Sitä voidaan lisätä alkaliparistoihin estämään vetykaasun kertymistä.[7]

Lähteet

  1. ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–67. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 528. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
  3. ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg & Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1034. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Anthony John Downs: Chemistry of aluminium, gallium, indium, and thallium, s. 286. Springer, 1993. ISBN 978-0-7514-0103-5 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b Norbert Auner, Wolfgang A. Herrmann & Uwe Klingebiel: Synthetic Methods of Organometallic and Inorganic Chemistry, s. 123. Thieme, 1996. ISBN 978-3131030313 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  6. ↑ a b c T. Sato: Preparation and thermal decomposition of indium hydroxide. Journal of Thermal Analysis and Calorimetry, 2005, 82. vsk, s. 775–782. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.9.2021. (englanniksi)
  7. ↑ Mark J. Chagnon: Indium and Indium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2010.