Tässä artikkelissa käsitellään ongelmaa Indologia, joka on äärimmäisen tärkeä tänään. Sen vaikutuksia eri alueilla analysoidaan sekä sen merkitystä jokapäiväisessä elämässä. Indologia on aihe, joka on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion, ja sen tutkiminen on synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja erilaisia näkökulmia. Tämän artikkelin aikana tarkastellaan eri näkökulmia Indologia:een, esitellään viimeaikaista tutkimusta ja keskustellaan sen mahdollisista vaikutuksista tulevaisuuteen. Siksi on olennaista ymmärtää Indologia:n merkitys ja sen vaikutus yhteiskuntamme perusnäkökohtiin.
Indologia on kulttuurintutkimuksen ala, joka tutkii Intian niemimaan alueen, eli nykyisen Intian, Nepalin, Sri Lankan, Bangladeshin ja Pakistanin kieliä, kirjallisuutta, historiaa ja kulttuuria. Alan tutkijaa kutsutaan indologiksi[1].
Indologiaan kuuluu muun muassa sanskritinkielisen kirjallisuuden ja hindulaisuuden kuten myös jainismin, buddhalaisuuden, sikhismin ja paalinkielisen kirjallisuuden tutkimus. Dravidologia tutkii Etelä-Intian dravidakieliä. Indologia jaetaan joskus klassiseen ja moderniin osa-alueeseen, joista ensimmäinen tutkii sanskritia ja muinaisia kieliä. Jälkimmäinen tutkii nyky-Intiaa, sen politiikkaa ja sosiologiaa.
Alan isänä pidetään Max Mülleriä.[2] Suomessa alan tunnetuimpia tutkijoita on emeritusprofessori Asko Parpola.[3]
Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6