Kansainväliset matematiikkaolympialaiset

Kansainvälisten matematiikkaolympialaisten logo

Kansainväliset matematiikkaolympialaiset on koululaisille tarkoitettu matematiikkakilpailu. Sääntöjen mukaan osallistujien on oltava alle 20-vuotiaita eivätkä he ole vielä saaneet aloittaa korkeakouluopintoja.

Kansainväliset matematiikkaolympialaiset järjestetään kerran vuodessa. Jokainen maa saa lähettää kilpailuihin yhden, enintään kuusi kilpailijaa käsittävän joukkueen. Jokaisella joukkueella on myös johtaja ja varajohtaja. Joukkueenjohtajat ovat tehtävänsä puolesta kilpailun tuomariston jäseniä, kääntävät tehtävät kilpailijoiden haluamille kielille ja esitarkastavat yhdessä varajohtajan kanssa joukkueensa kilpailuvastaukset. Kilpailu on yksilökilpailu, mutta kun useimmilla osallistujamailla on samankokoiset joukkueet, tapana on laskea pisteet yhteen ja vertailla maiden sijoituksia. Kilpailussa ratkaistaan kahtena päivänä pidettävissä neljän ja puolen tunnin mittaisissa kokeissa yhteensä kuusi tehtävää. Tehtävät ovat algebrasta, lukuteoriasta, geometriasta ja kombinatoriikasta. Tehtävät valitsee kaikkien kilpailujoukkueiden johtajista koostuva tuomaristo juuri ennen kilpailupäiviä. Tehtävät ovat periaatteessa ratkaistavissa lukiotiedoin, mutta pelkällä lukiopohjalla ratkaisut vaativat yleensä todellista matemaattista lahjakkuutta ja nerokkaita oivalluksia. Siksi eri maat järjestävät matematiikkaolympialaisia varten valmennustilaisuuksia. Kilpailijat vastaavat omalla kielellään, ja suoritukset arvioidaan yhteistyössä kunkin kilpailujoukkueen johtajan ja järjestäjien arvostelua varten asettamien matemaatikkojen, koordinaattorien kanssa.

Historia

Ensimmäiset Kansainväliset matematiikkaolympialaiset pidettiin vuonna 1959 Romaniassa. Mukana olivat isäntämaan lisäksi Bulgarian, Puolan, Unkarin, Tšekkoslovakian, Neuvostoliiton ja Saksan demokraattisen tasavallan joukkueet. Taustalla olivat useissa Itä-Euroopan sosialistisissa maissa järjestetyt moniportaiset matematiikan koululaiskilpailut, joiden päätteeksi oli luontevaa järjestää kansainvälinen kilpailu. 1960-luvun puolivälin jälkeen kilpailuun liittyi myös muita kuin Itä-Euroopan sosialististen maiden joukkueita. Ensimmäisen kerran kilpailu järjestettiin tuon alueen ulkopuolella vuonna 1976 Itävallassa. Joukkueita oli tuolloin 18. Herrasmiessopimus, jonka mukaan kilpailu olisi ollut vuorovuosin idässä ja lännessä, särkyi vuonna 1980, jolloin kilpailu jäi kokonaan pitämättä. Vuodesta 1981 (jolloin kilpailtiin Washingtonissa, Yhdysvalloissa) lähtien Kansainväliset matematiikkaolympialaiset on pidetty joka vuosi. Sadan osallistujamaan määrä ylittyi ensi kerran vuoden 2009 kilpailuissa Saksan Bremenissä. Mukana ovat nykyisin lähes kaikki merkittävät maat, vain Afrikka on huonommin edustettuna.

Kilpailujoukkueen koko oli aluksi kahdeksan, mutta vuodesta 1983 alkaen koko on rajattu kuuteen. Viime vuosina olympialaisten kilpailijoiden lukumäärä on ollut runsaat 500. Jostakin syystä osallistujien valtaenemmistö on aina ollut poikia. Tyttöjen osuus on harvoin ollut yli 10 prosenttia.

Kansainvälisten matematiikkaolympialaisten alkuaikojen historia sosialistimaiden kilpailuna on taustana edelleenkin jatkuvalle käytännölle, jossa kulloinenkin järjestäjämaa vastaa kaikista kustannuksista kilpailun aikana.

Matematiikkaolympialaiset toimivat pitkään täysin itseohjautuvasti, ilman kansainvälistä katto-organisaatiota. Kun vuonna 1980 ei ilmaantunut olympialaisten järjestäjää, International Commission on Mathematical Instruction eli ICMI perusti yleiskokouksessaan 1980 – Suomen aloitteesta – Imo Site Committee -nimisen toimikunnan, jonka tehtävänä oli huolehtia olympialaisten järjestämisen jatkuvuudesta. Vuonna 1994 toimikunnan tehtäväkenttää laajennettiin, ja sen nimeksi tuli IMO Advisory Board.

Kansainväliset matematiikkaolympialaiset ovat toimineet mallina ja esikuvana lukuisille muille eri alojen koululaiskilpailuille. Tällaisia ovat muun muassa Kansainväliset fysiikkaolympialaiset, Kansainväliset kemiaolympialaiset, Kansainväliset biologiaolympialaiset ja Kansainväliset tietotekniikkaolympialaiset.

Kilpailut

Järjestys Paikka Vuosi Päivämäärät Parhaiten menestynyt maa
 Romania, Brașov & Bukarest 1959 23. kesäkuuta – 31. heinäkuuta  Romania
 Romania, Sinaia 1960 18. – 25. heinäkuuta  Tšekkoslovakia
 Unkari, Veszprém 1961 6. – 16. heinäkuuta  Unkari
 Tšekkoslovakia, České Budějovice 1962 7. – 15. kesäkuuta  Unkari
 Puola, Varsova & Wrocław 1963 5. – 13. heinäkuuta  Neuvostoliitto
 Neuvostoliitto, Moskova 1964 30. kesäkuuta – 10. heinäkuuta  Neuvostoliitto
 Itä-Saksa, Berliini 1965 13. kesäkuuta – 13. heinäkuuta  Neuvostoliitto
 Bulgaria, Sofia 1966 3. – 13. heinäkuuta  Neuvostoliitto
 Jugoslavia, Cetinje 1967 7. – 13. heinäkuuta  Neuvostoliitto
10   Neuvostoliitto, Moskova 1968 5. – 18. heinäkuuta  Itä-Saksa
11   Romania, Bukarest 1969 5. – 20. heinäkuuta  Unkari
12   Unkari, Keszthely 1970 8. – 22. heinäkuuta  Unkari
13   Tšekkoslovakia, Žilina 1971 10. – 21. heinäkuuta  Unkari
14   Puola, Toruń 1972 5. – 17. heinäkuuta  Neuvostoliitto
15   Neuvostoliitto, Moskova 1973 5. – 16. heinäkuuta  Neuvostoliitto
16   Itä-Saksa, Erfurt & Berliini 1974 4. – 17. heinäkuuta  Neuvostoliitto
17   Bulgaria, Burgas &Sofia 1975 3. – 16. heinäkuuta  Unkari
18   Itävalta, Lienz 1976 2. – 21. heinäkuuta  Neuvostoliitto
19   Jugoslavia, Belgrad 1977 1. – 13. heinäkuuta  Yhdysvallat
20   Romania, Bukarest 1978 3. – 10. heinäkuuta  Romania
21   Iso-Britannia, Lontoo 1979 30. kesäkuuta – 9. heinäkuuta  Neuvostoliitto
1980 kilpailua ei järjestetty
22   Yhdysvallat, Washington 1981 8. – 20. heinäkuuta  Yhdysvallat
23   Unkari, Budapest 1982 5. – 14. heinäkuuta  Länsi-Saksa
24   Ranska, Pariisi 1983 3. – 12. heinäkuuta  Länsi-Saksa
25   Tšekkoslovakia, Praha 1984 29. kesäkuuta – 10. heinäkuuta  Neuvostoliitto
26   Suomi, Joutsa 1985 29. kesäkuuta – 11. heinäkuuta  Romania
27   Puola, Varsova 1986 4. – 15. heinäkuuta  Neuvostoliitto
 Yhdysvallat
28   Kuuba, Havanna 1987 5. – 16. heinäkuuta  Romania
29   Australia, Sydney & Canberra 1988 9. – 21. heinäkuuta  Neuvostoliitto
30   Länsi-Saksa, Braunschweig 1989 13. – 24. heinäkuuta  Kiina
31   Kiina, Peking 1990 8. – 19. heinäkuuta  Kiina
32   Ruotsi, Sigtuna 1991 12. – 23. heinäkuuta  Neuvostoliitto
33   Venäjä, Moskova 1992 10. – 21. heinäkuuta  Kiina
34   Turkki, Istanbul 1993 13. – 24. heinäkuuta  Kiina
35   Hongkong 1994 8. – 20. heinäkuuta  Yhdysvallat
36   Kanada, Toronto 1995 13. – 25. heinäkuuta  Kiina
37   Intia, Mumbai 1996 5. – 17. heinäkuuta  Romania
38   Argentiina, Mar del Plata 1997 18. – 31. heinäkuuta  Kiina
39   Taiwan, Taipei 1998 10. – 21. heinäkuuta  Iran
40   Romania, Bukarest 1999 10. – 22. heinäkuuta  Kiina
 Venäjä
41   Etelä-Korea, Daejeon 2000 13. – 25. heinäkuuta  Kiina
42   Yhdysvallat, Washington D.C. 2001 1. – 14. heinäkuuta  Kiina
43   Iso-Britannia, Glasgow 2002 19. – 30. heinäkuuta  Kiina
44   Japani, Tokio 2003 7. – 19. heinäkuuta  Bulgaria
45   Kreikka, Ateena 2004 6. – 18. heinäkuuta  Kiina
46   Meksiko, Mérida 2005 8. – 19. heinäkuuta  Kiina
47   Slovenia, Ljubljana 2006 6. – 18. heinäkuuta  Kiina
48   Vietnam, Hanoi 2007 19. – 31. heinäkuuta  Venäjä
49   Espanja, Madrid 2008 10. – 22. heinäkuuta  Kiina
50   Saksa, Bremen 2009 10. – 22. heinäkuuta  Kiina
51   Kazakstan, Astana 2010 2. – 14. heinäkuuta  Kiina
52   Alankomaat, Amsterdam 2011 13. – 24. heinäkuuta  Kiina
53   Argentiina, Mar del Plata 2012 4. – 16. heinäkuuta  Etelä-Korea
54   Kolumbia, Santa Marta 2013 18. – 28. heinäkuuta  Kiina
55   Etelä-Afrikka, Kapkaupunki 2014 3. – 13. heinäkuuta  Kiina
56   Thaimaa, Chiang Mai 2015 4. – 16. heinäkuuta  Yhdysvallat
57   Hongkong 2016 6. – 16. heinäkuuta  Yhdysvallat
58   Brasilia, Rio de Janeiro 2017 12. – 23. heinäkuuta  Etelä-Korea
59   Romania, Cluj-Napoca 2018 3. – 14. heinäkuuta  Yhdysvallat
60   Iso-Britannia, Bath 2019 11. – 22. heinäkuuta  Kiina
 Yhdysvallat
61  järjestäjä  Venäjä, pidettiin etänä koronaviruspandemian takia 2020 19. – 28. syyskuuta  Kiina
62   Venäjä, Pietari 2021 14. – 24. heinäkuuta  Kiina
63   Norja, Oslo 2022 6. – 16. heinäkuuta  Kiina
64   Japani, Chiba 2023 2. – 13. heinäkuuta  Kiina
65   Iso-Britannia, Bath 2024 11. - 27. heinäkuuta
66   Australia, ? 2025
67   Kiina, Shanghai 2026
68   Unkari, ? 2027

Suomi

Suomi oli vuonna 1965 ensimmäinen ei-sosialistinen maa, joka osallistui Kansainvälisiin matematiikkaolympialaisiin. Kilpailut olivat tuolloin Berliinissä, Itä-Saksassa. Suomen osallistumisen taustalla olivat rehtori Jarmo Nyströmin henkilösuhteet Saksaan. Nyström oli myös ensimmäisen Suomen joukkueen johtaja. Useimmin joukkueenjohtajana on toiminut Matti Lehtinen. Suomi jäi kymmenen maan kilpailussa viimeiseksi. Seuraavan kerran Suomen joukkue oli mukana matematiikkaolympialaisissa Moskovassa vuonna 1973. Tuosta vuodesta alkaen Suomi on ollut mukana joka vuosi (vuotta 1975 lukuun ottamatta). Kilpailumatkat on rahoittanut Opetusministeriö. Suomi on sijoittunut vuosina 2010–2023 noin sadan maan joukossa sijoille 57–84.

Suomen ainoan kultamitalin on saavuttanut Taneli Huuskonen vuonna 1981. Tämän lisäksi vuoteen 2021 mennessä Suomi on saavuttanut kilpailussa kymmenen hopeamitalia sekä 54 pronssimitalia.

Suomen joukkueen valitsee ja sen valmennuksesta huolehtii Suomen matemaattisen yhdistyksen Valmennusjaosto. Valmennus koostuu kuudesti vuodessa Päivölän kansanopistossa Valkeakoskella pidettävistä valmennusviikonlopuista, kirjevalmennuksesta sekä viikon pituisesta joukkueen valinta- ja valmennusleiristä. Joukkueen valinnassa otetaan huomioon myös osallistuminen ja menestys MAOLin vuotuisessa matematiikkakilpailussa, Pohjoismaisen matematiikkakilpailussa, Baltian Tie -joukkuematematiikkakilpailussa ja Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaisissa.

Suomi järjesti Kansainväliset matematiikkaolympialaiset vuonna 1985. Mukana oli tuolloin 37 maan joukkueet. Kilpailu pidettiin Joutsassa.

Palkinnot

Olympialaisissa vertaillaan henkilökohtaisia paremmuuksia. Palkitseminen on avokätistä: noin puolet kilpailijoista saa suorituksestaan mitalin. Paras kahdestoistaosa kilpailijoista palkitaan kultamitalila. Seuraava kuudesosa saa hopeamitalin ja seuraava neljäsosa pronssimitalin. Vuodesta 1988 alkaen on lisäksi noudatettu käytäntöä, jonka mukaan ne kilpailijat, jotka eivät voita mitalia, mutta saavat ratkaistua ainakin yhden tehtävän virheettömästi, saavat kunniamaininnan. Erikoispalkintoja myönnetään, mikäli joku kilpailija pystyy keksimään tehtävään erityisen elegantin ratkaisun tai yleistyksen. Viimeksi niin on tapahtunut vuosina 2005, 1995 ja 1988, mutta ennen 1980-lukua useammin. Suomen mitalisaldo kautta aikojen on yksi kulta, kahdeksan hopeaa, 49 pronssia ja 46 kunniamainintaa. Suomen ainoan kultamitalin sai Taneli Huuskonen vuonna 1981.

Monista matematiikkaolympialaisissa menestyneistä on tullut merkittäviä matemaatikoita, esimerkkeinä mainittakoon Grigori Perelman ja Terence Tao.

Katso myös

Lähteet

  1. Matti Lehtinen: Matematiikan olympiakirja. Weilin+Göös, 1995. ISBN 951-35-5990-4.
  2. Olli Lehto: Mathematics Without Borders. A History of the International Mathematical Union, s. 263. Springer-Verlag, 1998. ISBN 0-387-98358-9.
  3. https://www.imo-official.org/organizers.aspx
  4. International Mathematical Olympiad Results Kansainväliset matematiikkaolympialaiset. Viitattu 13.1.2024. (englanniksi)
  5. https://www.imo-official.org/country_individual_r.aspx?code=FIN
  6. Matematiikka­kilpailut ja olympia­valmennus matematiikkakilpailut.fi. Viitattu 18.7.2015.
  7. IMO-official: International Mathematical Olympiad imo-official.org. Viitattu 31.3.2015.

Aiheesta muualla