Ippolit Bogdanovitš:n maailmassa on aina ollut suurta kiinnostusta ja uteliaisuutta yhteiskunnan taholta. Vuosisatojen ajan Ippolit Bogdanovitš on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena eri aloilla, niin politiikassa, tieteessä, kulttuurissa kuin jokapäiväisessä elämässä. Ippolit Bogdanovitš:n vaikutus on kiistaton ja sen vaikutus on tuntunut kaikilla ihmiselämän aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Ippolit Bogdanovitš:n roolia historiassa ja sen merkitystä nykyisyydessä, analysoimme sen eri puolia ja pohdimme sen merkitystä ympäröivän maailman ymmärtämiseksi paremmin.
Ippolit Bogdanovitš | |
---|---|
![]() Ippolit Bogdanovitš |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1744 |
Kuollut | 1802 (57–58 vuotta) |
Kansalaisuus | Venäjä |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | venäjä |
Tuotannon kieli | venäjä |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Ippolit Fjodorovitš Bogdanovitš (ven. Ипполи́т Фёдорович Богдано́вич; 1744−1802) oli venäläinen kirjailija.[1]
Bogdanovitš kuului ukrainalaistaustaiseen köyhään maalaisaatelistoon. Hän sai kotiopetusta, ja hänet hyväksyttiin vuonna 1754 junkkeriksi Moskovaan Korkeimpaan oikeusistuimeen ja myös senaatin kanslian matemaattisen koulun opiskelijaksi. Vaikka hän olisi halunnut Moskovan yliopiston teatteriryhmään, hän pääsi vuonna 1757 koulun perustajan Mihail Matvejevitš Heraskovin (1733-1807) vaikutuksella opiskelemaan Moskovan yliopiston kimnaasiin, joka oli aatelispojille tarkoitettu sisäoppilaitos. Heraskov myös otti pojan asumaan kotiinsa. Vuonna 1761 hän kirjoittautui Moskovan yliopistoon, ja jo vuonna 1763 hänelle tarjottiin sieltä luokanvalvojan paikkaa.[2]
Bogdanovitš päätyi vuonna 1763 virkauralle Moskovaan, jossa Jekaterina Daškova valitsi hänet kääntämään uuden keisarinnan Katariina II:n kannattaman yhteiskuntafilosofian suurinta auktoriteettia Voltairea. Myöhemmin Bogdanovitš palveli muun muassa Venäjän Saksin lähetystössä Dresdenissä. Ennen Dušenkan kirjoittamista Bogdanovitš oli keskittynyt lähinnä virkauraan liittyvään kirjalliseen työhön.[3]
Bogdanovitš on kirjoittanut näytelmiä ja sommitellut La Fontainen mukaan kertovan runoelman Dušenka (ven. Душенька, 'Sydänkäpy', 1783). Kuusiosainen kootut teokset on ilmestynyt Moskovassa 1809−1810.[1]