Iranilainen ajanlasku

Nykymaailmassa Iranilainen ajanlasku on aihe, joka on saanut suurta merkitystä ja kiinnostusta eri alueilla. Olipa kyse sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin tai sen merkitykseen historiassa, Iranilainen ajanlasku on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Iranilainen ajanlasku on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena, mikä on synnyttänyt lukemattomia erilaisia ​​mielipiteitä ja näkökulmia. Tässä artikkelissa tutkimme Iranilainen ajanlasku:n eri puolia, analysoimme sen vaikutuksia ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa.

Iranilainen ajanlasku eli persialainen kalenteri on käytössä Iranissa ja Afganistanissa. Se otettiin käyttöön Persiassa vuonna 1925, ja Afganistan omaksui kalenterin 1957.[1]

Persialainen kalenteri on aurinkokalenteri, joka noudattaa tähtitieteellisiä vuodenaikoja. Ajanlaskun nollavuodeksi on valittu 622 jaa., jolloin profeetta Muhammad islamilaisen kertomusperinteen mukaan siirtyi Mekasta Medinaan (Hidžra). Vuodenvaihde on ajoitettu kevätpäiväntasaukseen. Persialaisen kalenterin vuoden ensimmäinen päivä on gregoriaanisessa kalenterissa yleensä maaliskuun 21. päivä, joinain vuosina 20. maaliskuuta. Iranilaisen ajanlaskun vuodessa on 12 kuukautta, joista kuuden ensimmäisen kuukauden pituus on 31 päivää, viiden seuraavan 30 päivää ja viimeisen 29 tai 30 päivää.[1] Kalenterissa käytetään persialaisia (farsinkielisiä) horoskooppinimiä kuukausien niminä.

Iranilaisen ajanlaskun vuosiluku voidaan osoittaa lyhenteellä AP (Anno Persico). Siirrettäessä AP-vuotta gregoriaaniseen kalenteriin persialaiseen kalenterin kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana vuosilukuun lisätään 621 vuotta ja kahden viimeisen kuukauden aikana 622 vuotta. Vuoden alun ja eri kuukausien alkamispäivät voi katsoa jostain[1] tai laskea.[2][1] Esimerkiksi vuonna 1391 AP persialaisen kalenterin vuoden ensimmäinen päivä osuu maaliskuun 20. päiväksi ja seuraavana vuonna maaliskuun 21. päiväksi, jolloin persialaisen kalenterin vuosi 1391 vastaa ajanjaksoa 20.3.2012–20.3.2013 gregoriaanisen kalenterin mukaan.[1]

Modernissa persialaisessa ajanlaskussa on 2820 vuoden karkausvuosisykli, jolle jaksolle osuus 21 kappaletta 128 vuoden lyhyempää jaksoa ja johon karkausvuosisykliin osuu 683 karkausvuotta. Ajanlaskussa vuoden keskipituus on 365,2422 vuorokautta.[1]

Aiempia ajanlaskuja Persiassa

Esi-islamilaisella kaudella muinaisessa Persiassa käytettiin babylonialaiseen tapaan kuu-aurinkokalenteria. Vuodessa oli 12 kuukautta, ja kuukauden mitta oli 30 päivää. Vanhoissa persialaisissa kirjoituksissa on säilynyt kahdeksan kuukauden nimet. Kuukauden päivillä oli numerot muttei nimeä. [3] Kuu-aurinkokalenteria käytettiin esimerkiksi vuosina 471–401 eaa. Vuosi jakautui 365 päivään ainakin 333 eaa.[3]

Jossain vaiheessa myöhemmin otettiin käyttöön aurinkokalenteri. Vuodessa oli 12 kuukautta ja kuukaudessa 30 päivää kussakin. Lisäksi oli 5 lisäpäivää, jotka oli sijoitettu 8. ja 9. kuukauden välille. Vuodesta 1000 AP lähtien on lisäpäivät sijoitettu vuoden loppuun. [1]

Vuonna 1079 jaa. uusi vuosi sidottiin kevätpäiväntasaukseen. Vuoden pituus oli 365 päivää, mutta tietyn ehdon täyttyessä lisättiin kuusi lisäpäivää.[1]

Lähteet

  1. a b c d e f g h The Persian Calendar ortelius.de. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
  2. The Persian calendar for 3000 years (Muunnoskaavat persialaisen ja gregoriaanisen kalenterin välille vuosille 622–3800 jaa.) Earth, Moon and Planets, 74 (1996), No. 3, 223 – 230. 1996. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)
  3. a b Calendars Encyclopædia Iranica, ISSN 2330-4804. Viitattu 23.7.2015. (englanniksi)