Iris Uurto

Nykyään Iris Uurto on erittäin tärkeä aihe nyky-yhteiskunnassa. Vuosikymmenten ajan Iris Uurto on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena eri aloilla politiikasta tieteeseen. Iris Uurto:een liittyy monia näkökohtia sen alkuperästä sen maailmanlaajuisiin vaikutuksiin. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Iris Uurto:n tärkeimpiä puolia ja käsittelemme sen monia ulottuvuuksia ja vaikutuksia nykyään. Sen vaikutuksesta talouteen, sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään ja suhteeseensa muihin tiedon alueisiin, Iris Uurto esitetään tutkimuksen ja pohdinnan aiheena, jolla on suuri merkitys nykymaailman ymmärtämiselle. Näillä linjoilla analysoimme joitain ideoita ja teorioita, jotka ovat nousseet Iris Uurto:n ympärillä, sekä näkökulmia ja keskusteluja, jotka ovat edelleen voimassa.

Iris Uurto, oik. Lyyli Ester Ripatti, o.s. Mielonen (28. tammikuuta 1905 Kerimäki – 1. huhtikuuta 1994 Kivijärvi)[1] oli suomalainen prosaisti ja runoilija, jonka tuotannolle oli ominaista miehen ja naisen suhteen pohdiskelu.

Henkilöhistoria

Uurron vanhemmat olivat maanviljelijä Paavo Mielonen ja Maria Pennanen.[2] Hänen puolisonsa oli kirjailija Aku Rautala (1896–1931, oik. August Ripatti). Pariskunnan poika oli kirjailija Aku-Kimmo Ripatti (1931–1994). Uurto tuli ylioppilaaksi 1929 ja opiskeli yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.[2]

Majalammen talo Kerimäellä on Iris Uurron synnyinkoti.

Kirjallinen tuotanto

Tulenkantajien ja myös kirjailijaryhmä Kiilan jäsen Uurto kuului siihen 1930-luvun lopun kirjailijoiden ryhmään, joka käsitteli teoksissaan vaistojen psykologiaa ja ruumiin viisautta. Hänen teostensa seksuaalisuutta pidettiin aikoinaan varsin rohkeana. Esikoisteos Ruumiin ikävä (julk. myöh. nimellä Villit henget) herätti huomiota aihepiirillään. Proosan lisäksi Uurto kirjoitti näytelmiä, joille oli leimallista pasifismi, ja siksi hän ei saanut niitä esitetyksi sodan aikana.[3] Lisäksi hän kirjoitti runoja, jotka ilmestyivät kokoelmana Sudet. Uurto asui myöhemmin ulkomailla, romaani Den brinnande ön ilmestyi ruotsiksi.lähde?

Teokset

  • Ruumiin ikävä, romaani, 1930
  • Tulta ja tuhkaa, novelleja ja runoja, 1930
  • Kypsyminen, romaani, 1935
  • Rakkaus ja pelko, romaani, 1936
  • Farväl Maria, 1936, alkuteos Kypsyminen, övers. av Olof Enckell
  • Tappra kärleken, 1937, alkuteos Rakkaus ja pelko, övers. av Olof Enckell
  • Timanttilakien alla, 1938
  • Ruumiin viisaus, romaani, 1942
  • Kroppens visdom, roman, 1943
  • Sudet, runokokoelma, 1944
  • Suomalainen kohtalonnäytelmä puolustuspuhe ja hyljätyt murhenäytelmät, 1945
  • Ihana lyhty, 1946
  • Joonas ei välittänyt, romaani, 1950
  • Kapteenin naiset, romaani, 1952
  • Brinnande ön, 1957, alkuteos Palava saari, övers. av Bo Carpelan
  • Armastus ja kartus, 1963, alkuteos Rakkaus ja pelko
  • Puut juuriltaan, 1968
  • Valitut teokset 1–3, 1965–1966

Palkinnot

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 294. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6
  2. ↑ a b Toivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Iris Uurto, s. 272-279. Porvoo: WSOY, 1947.
  3. ↑ Kielletyt kirjat

Aiheesta muualla

  • Orras, I.H.: Iris Uurto, rakkauden psykologi. Kiilan albumi 45:644–659.
  • Mustonen, Terhi, Rakkaudessa on tämän ajan leima. Iris Uurto perheen ja parisuhteen kuvaajana. PG Oulu, 2004.
  • Uusimäki, Marja-Liisa, Ruumiin ikävästä ruumiin viisauteen Iris Uurron proosatuotanto vv.1930–1942. PG Oulu, 1971.
  • Spinkkilä Tuula, Elämän pitäisi olla toisenlaista – Iris Uurto ja sukupuolten sota, SKS, 2000 (väitöskirja)
  • Tuula Spinkkilän haastattelu Turun Sanomat 16.1.2000 (arkistoitu versio)
  • Aku-Kimmo Ripatti, Iris, dokumenttiromaani, Pohjoinen, 1988
  • Ahola, Suvi: Uurto, Iris (1905–1994) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.