Tässä artikkelissa Irja Sarnama:tä tarkastellaan eri näkökulmista, ja tavoitteena on tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä aiheesta/nimikkeestä/henkilöstä. Sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen merkitykseen nykyään tutkitaan useita näkökohtia, joiden avulla lukija voi syventyä sen tutkimukseen yksityiskohtaisesti. Tilastotietoja, analyyseja, asiantuntijalausuntoja ja todistuksia Irja Sarnama:een osallistuvilta henkilöiltä esitetään tarkoituksena tarjota laaja ja rikastuttava näkemys, joka edistää syvällistä ymmärrystä tästä aiheesta/nimikkeestä/henkilöstä. Tässä artikkelissa pohdimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja ehdotamme mahdollisia ratkaisuja, haasteita ja mahdollisuuksia, joita Irja Sarnama tällä hetkellä tarjoaa.
Irja Salli Maria Sarnama (o.s. Lipasti, 27. syyskuuta 1905 Seinäjoki – 18. huhtikuuta 2000 Riihimäki) oli suomalainen yleisurheilija. Hän oli aikansa monipuolisimpia suomalaisia naisyleisurheilijoita ja osallistui ensimmäisenä suomalaisnaisena yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuihin. Hän menestyi vielä yli 90-vuotiaana veteraanisarjoissa[1]. Sarnama sai liikuntaneuvoksen arvonimen vuonna 1997[1].
Irja Sarnama, silloiselta nimeltään Lipasti, sijoittui Berliinin 1936 olympialaisten keihäänheitossa kymmenenneksi ja korkeushypyssä 17:nneksi. Hän karsiutui 4 × 100 metrin viestijuoksun alkuerissä Suomen ennätyksellä 49,5 s. Wienin EM-kilpailuissa 1938 hän sijoittui seitsemänneksi keihäänheitossa ja kahdeksanneksi kuulantyönnössä.
Seuratasolla Sarnama edusti Riihimäen Kiskoa, Helsingin Naisurheilijoita, Seinäjoen Urheilijoita, Seinäjoen Vesattaria ja Vähänkyrön Viestiä. Hän voitti kuulantyönnössä Suomen mestaruuden vuosina 1945, 1946 ja 1947 sekä saavutti SM-hopeaa vuonna 1948 ja SM-pronssia vuonna 1949. Hänen vuonna 1933 hyppäämänsä korkeushyppyennätys 150 cm säilyi Suomen ennätyksenä vuoteen 1951 saakka.
Sarnama saavutti veteraanisarjoissa useita maailmanmestaruuksia ja teki useita maailmanennätyksiä vuosina 1981–1997.