Irtyš

Irtyš:n artikkelissa tutkimme perusteellisesti tämän aiheen kaikkia puolia. Sen alkuperästä sen kehitykseen ajan myötä, sen vaikutuksen kautta yhteiskuntaan ja sen merkitykseen nykyään. Analysoimme alan asiantuntijoiden eri näkökulmia ja mielipiteitä sekä relevanttia dataa, joka auttaa ymmärtämään paremmin Irtyš:n merkitystä ja vaikutusta eri alueilla. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen näkemys Irtyš:stä tavoitteenaan rikastaa tietoa ja edistää kriittistä pohdintaa tästä aiheesta.

Irtyš
Irtyšin valuma-alue
Irtyšin valuma-alue
Alkulähde Altai
Laskupaikka Ob
Maat Kiina, Kazakstan, Venäjä
Pituus 4 248[1][2] km
Virtaama (joen suulla) 2 830[1] m³/s
Valuma-alue 1 643 000[1][2] km²

Irtyš (ven. Ирты́ш, kazakiksi Ертіс, tat. İrteş, kiin.: 额尔齐斯河; pinyin: Éěrqísīhé) on Obin suurin, 4 248 kilometriä pitkä sivujoki Kiinassa, Kazakstanissa ja Venäjällä.[1]

Irtyš Kiinan Koktokayssa
Irtyš Kazakstanin Pavlodarissa
Irtyš Venäjän Omskissa

Irtyšin lähdejoki Kara-Irtyš (Musta Irtyš)[1] saa alkunsa Altailta Kiinan Xinjiangin autonomiselta alueelta. Sieltä joki virtaa Kazakstanin koillisosaan, jossa se kulkee Öskemenin vesivoimalan tekoaltaan kautta.[1] Irtyš jatkaa Venäjän puolelle, jossa se kulkee miljoonakaupunki Omskin kautta ja lopulta laskee Hantien ja mansien autonomisen piirikunnan pääkaupungin Hanty-Mansijskin luoteispuolella Obiin [3][4] (1162 km Obin suulta yläjuoksulle).[2]

Joki on navigoitavissa alimman 3784 kilometrin osuudelta. Joen vuotuinen keskivirtaama on joen suulla keskimäärin 2830 m3/s.[1]

Irtyšin varrella olevia kaupunkeja ovat [3][4]

Irtyšin valuma-alue (venäjäksi)

Irtyšin merkittäviä sivujokia ovat Venäjällä (suulta lähtien): Kunda, Tobol, Išim, Tara ja Om.[3][4]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Irtyš (BES-verkkotietosanakirjan artikkeli joesta) Bolšoi Entsikolpeditšeski slovar. 2000. Viitattu 1.7.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ a b c Reka Irtyš (Venäjän kattavan vesistötietokannan tietoja joesta) textual.ru. Viitattu 1.7.2012. (venäjäksi)
  3. ↑ a b c Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c National Atlas Rossii v tšetyreh tomah. Tom 1. Obštšaja harakteristika territorii. DVD, OOO MediaHauz, Moskva, 2006.

Aiheesta muualla