Itävalta-Unkarin laivasto
Nykyään Itävalta-Unkarin laivasto on aihe, joka on läsnä monien ihmisten elämässä. Tekniikan ja tiedon nopean kehityksen myötä Itävalta-Unkarin laivasto:stä on tullut kiinnostava kohde monille ihmisille ympäri maailmaa. Itävalta-Unkarin laivasto on herättänyt suurta keskustelua yhteiskunnallisista vaikutuksistaan henkilökohtaiseen merkityksellisyyteensä ja herättänyt kiinnostusta eri alojen asiantuntijoissa. Tässä artikkelissa tutkimme Itävalta-Unkarin laivasto:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen merkitystä nykyään.
| Itavalta-Unkarin laivasto Kaiserliche und Königliche Kriegsmarine |
|
|---|---|
 Laivastolippu |
|
| Toiminnassa | 1867-1918 |
| Valtio |
 Itävalta-Unkari |
| Puolustushaarat | merivoimat |
| Aselajit | laivasto |
| Rooli | Adrianmeren puolustaminen |
| Osa joukkoa | Itävalta-Unkarin asevoimia |
| Koko |
4 dreadnought taistelulaivaa 9 predreadnought taistelulaivaa 4 rannikkopanssarilaivaa 3 panssariristeilijää 6 kevyttä risteilijää 30 hävittäjää 36 torpedovenettä 6 sukellusvenettä |
| Sodat ja taistelut |
Bokserikapina Ensimmäinen maailmansota |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
Wilhelm von Tegetthoff Anton Haus Miklós Horthy |
Itävalta-Unkarin laivasto (saks. Kaiserliche und Königliche Kriegsmarine eli k.u.k. Kriegsmarine) oli Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian merellinen puolustushaara. Laivasto sai nimensä vasta 1867 kaksoismonarkian alkaessa, ja se lakkasi olemasta ensimmäisen maailmansodan päättymiseen. Ennen vuotta 1867 laivasto oli sama kuin Itävallan keisarikunnan laivasto. Vuonna 1915 laivaston vahvuus oli 33 735 henkeä.
Itävalta ja Unkari kumpikin jäivät ilman rantaviivaa ensimmäisen maailmansodan päättyessä, joten laivaston pitämiselle ei ollut edellytyksiä. Adrianmeren rannikon satamat siirtyivät Italialle ja Jugoslavialle.
