Nykyään Itä-Friisian kreivikunta on laajalti keskusteltu ja erittäin ajankohtainen aihe yhteiskunnassamme. Sen vaikutus on ulottunut kaikille elämämme alueille politiikasta teknologiaan, kulttuuriin ja henkilökohtaisiin suhteisiin. Itä-Friisian kreivikunta on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion synnyttäen intohimoista keskustelua ja motivoivaa toimintaan. Tässä artikkelissa tutkimme Itä-Friisian kreivikunta:n eri puolia, sen merkitystä nykymaailmassa ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.
Itä-Friisian kreivikunta Graafschap Oost-Friesland |
|||
---|---|---|---|
1464–1744 |
|||
|
|||
|
|||
Valtiomuoto | monarkia | ||
Pääkaupunki | Emden | ||
Uskonnot | protestantismi | ||
Kielet | hollanti | ||
Edeltäjät | Osittain itsenäiset itäfriisiläiset alueet (Friisian vapaus). | ||
Seuraaja |
![]() |
Itä-Friisian kreivikunta (holl. Graafschap Oost-Friesland) oli kreivikunta Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan sisällä, nykyisen Itä-Friisian paikkeilla.
Frankkien valtakaudella Friisinmaa jakautui päälliköiden hallinnoimiksi pieniksi alueiksi. Frankkien valtakunnan jakauduttua Friisinmaa jäi osaksi valtakunnan itäosaa, josta kehittyi Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta. Hollanti valloitti ajan saatossa Länsi-Friisian, mutta Itä-Friisiassa jatkui hajanainen päälliköiden valta aina 1400-luvulle saakka.[1][2]
Focko Ukenan johtaman talonpoikaiskapinan jäljiltä oli epäselvää, kuka hallitsi Itä-Friisiaa. Mahtisuvut kiistelivät maan omistuksesta, mutta hiljalleen Cirksena-suku saavutti valta-aseman.[3] Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Fredrik III päätti läänittää koko Itä-Friisian kreivikunnaksi paikalliselle aateliselle Ulrik Cirksenalle, josta tuli Itä-Friisian ensimmäinen kreivi Ulrik I vuonna 1464.[4]
Itä-Friisia säilyi hallinnollisesti osana Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa vuoteen 1744 asti, jolloin viimeinen kreivi Carl Edzard kuoli lapsettomana ja Preussi miehitti maan.[4]