Tässä artikkelissa tutkimme Jääkäriliitto:n aihetta perusteellisesti ja käsittelemme sen eri näkökohtia laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Seuraavilla riveillä analysoimme perusteellisesti Jääkäriliitto:n tärkeyttä ja relevanssia nykyään sekä sen mahdollisia vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Tätä varten tarkastelemme aiheesta erilaisia näkemyksiä, tutkimuksia ja asiantuntijoiden mielipiteitä, tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja rikastuttava näkemys Jääkäriliitto:stä. Koko tämän matkan ajan uppoudumme sekä sen historiaan että tämänhetkisiin tapahtumiin ja yritämme ymmärtää sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta yhteiskuntaan.
Jääkäriliitto oli vuonna 1920 perustettu järjestö, jonka tehtävänä oli Kuninkaallisen preussilaisen jääkäripataljoonan 27:n perinteiden ja aatteellisen perustan vaaliminen. Se toimi jääkäreiden yhdyssiteenä ja konkreettiseen ohjelmaan kuuluivat myös taloudelliset avustukset puutteessa eläville. Alkuun jäsenmäärä oli 2 000, ja esimerkiksi vuonna 1961 noin 600.[1] Jääkäriliitto lopetti toimintansa 25. helmikuuta 1988, jääkäreiden Suomeen paluun 70-vuotispäivänä, kun enää vain kymmenen jääkäriä oli elossa.[2] Heistä jääkärieversti Bertil Heinrichs, jääkärikomentaja Kauko Ikonen, jääkärivänrikki Karl Albinus Johansson, jääkärieversti Iivari Kauranen ja jääkärikenraaliluutnantti Väinö Valve olivat tilaisuudessa läsnä Finlandia-talossa. Muut vielä elossa olleet jääkärit olivat jääkärikapteeniluutnantti Silvo Peltonen, jääkäri Henrik Edvard Rönngård, jääkäriluutnantti Emil Sjöholm, jääkärikenraali Väinö Vainio ja jääkäriluutnantti Åke Weber.[3]
Jääkäriliiton perinnetyötä jäi jatkamaan 25. helmikuuta 1966 perustetettu Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys r.y. – Föreningen Jägarbataljon 27:s Traditioner r.f., joka aluksi toimi nimellä Jääkärinuoret, jonka rinnalla toimii 8. maaliskuuta 1972 perustettu Jääkärisäätiö. [4]