Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailut

Nykymaailmassa Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailut:stä on tullut erittäin tärkeä ja monia ihmisiä kiinnostava aihe. Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailut on herättänyt laajan yleisön huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailut tuottaa edelleen keskusteluja, pohdintoja ja syvällisiä analyyseja. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailut:een, tarkoituksenaan syventää sen merkitystä ja ymmärtää paremmin sen vaikutusta nykymaailmaan.

Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailut
Laji Jääkiekko
Maa(t) Aasia ja Oseania
Perustettu 1984
Lopetettu 2002
Hallitseva mestari Kiina Kiina (2002)
Eniten mestaruuksia Japani Japani (10)

Jääkiekon alle 18-vuotiaiden Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailut oli vuosittain järjestetty arvoturnaus, jota pelattiin vuosina 1984–2002. Turnaukseen osallistui pääasiassa Aasian maiden joukkueita sekä Australia. Turnauksen järjesti Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF[1]. Turnauksen nimi lyhennettiin englanniksi AJC-18[2].

Vastaavasti Euroopassa pelattiin alle 18-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailuja vuosina 1977–1998 ja alle 19-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailuja vuosina 1968–1976, ennen kuin turnaus laajeni alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuiksi vuonna 1999. Eniten mestaruuksia Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailuista voitti kymmenellä kullallaan Japani.

Historia

1980-luvulla

Turnaus pelattiin ensimmäisen kerran Japanin Kushirossa ja Tomakomaissa Japanin, Kiinan, Etelä-Korean ja Australian kesken vuonna 1984.[3] Japani voitti kolme ensimmäistä turnausta, jonka jälkeen Pohjois-Korea osallistui ensimmäisen kerran vuoden 1987 turnaukseen ja voitti heti ensimmäisellä kerralla mestaruuden.[4]

1990-luvulla

Vuonna 1991 Meksiko Pohjois-Amerikasta osallistui ainoan kerran turnaukseen, mutta joukkue kuitenkin hävisi kaikki neljä otteluaan.[5] Vuonna 1993 turnaukseen liittyi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kazakstan, joka voitti kaikki neljä otteluaan maalierolla 88–0. Joukkueen maalilla torjuivat myöhemmin NHL:ssäkin pelanneet Vitali Jeremejev ja Jevgeni Nabokov.[6] Kazakstanin vuoden 1997 hopeaa voittaneessa joukkueessa esiintyivät tulevista NHL-pelaajista maalivahti Vitali Kolesnik ja hyökkääjä Nikolai Antropov.[7] Joukkue voitti viidestä pelaamastaan turnauksesta kolme kultaa ja kaksi hopeaa, kunnes Kazakstan siirtyi vuonna 1998 pelaamaan alle 18-vuotiaiden D-sarjan Euroopan-mestaruuskilpailuihin. Vuonna 2001 myös alemman sarjatason Euroopan-mestaruuskilpailut liittyivät maailmanmestaruuskilpailujen otteluohjelmaan, ja Kazakstan nousi sittemmin aina alle 18-vuotiaiden pääsarjatason maailmanmestaruuskilpailuihin vuoden 2003 turnaukseen.[8]

Kazakstanin lähdettyä vuonna 1997 vuoden 1998 turnaukseen liittyivät mukaan Uusi-Seelanti ja Thaimaa. Uusi-Seelanti voitti ensimmäisessä turnauksessaan Thaimaan lukemin 12–2, mutta hävisi kaikki neljä muuta otteluaan. Thaimaa puolestaan hävisi kaikki viisi otteluaan maalierolla 217–3. Maiden välillä nähtiin koko turnauksen historian ajan suuria tasoeroja, mikä korostui Thaimaan ensimmäisessä turnauksessa, jossa nähtiin Etelä-Korean ennätyksellinen 92–0 voitto maasta.[9] Ottelussa nähtiin myös toinen ennätys, kun Song Dong-hwan teki Etelä-Korean maaleista 30. Hän voitti koko turnauksen piste- ja maalipörssin tehtyään viidessä ottelussa tehot 44+12=56. Ennätyksen myötä Dong-hwanin paita on nykyään esillä Kanadan Torontossa sijaitsevassa Hockey Hall of Famessa.[10]

Vuonna 1999 turnaus laajeni kahdeksaan joukkueeseen, joten se jaettiin kahdelle sarjatasolle. Sekä 1. että 2. divisioonassa pelasi neljä joukkuetta. 1. divisioonan muodostivat turnauksen alkuperäisjoukkueet Japani, Etelä-Korea, Kiina ja Australia. II divisioonan turnausta isännöi Pohjois-Korea. Uuden-Seelannin lisäksi turnauksessa pelasivat myös ensimmäisen kerran Kiinan Taipei ja Etelä-Afrikka, joista jälkimmäisenä mainittu sijoittui toiseksi voitettuaan kaksi ottelua. Pohjois-Korea voitti turnauksen. Kiinan Taipei hävisi kaikki ottelunsa suurella maalierolla 133–8.[11]

Viimeiset turnaukset ja joukkueiden myöhempi menestyminen

Alkuperäisjoukkue Japani jättäytyi vuoden 2000 turnauksesta lähdettyään mukaan alle 18-vuotiaiden B-sarjan maailmanmestaruuskilpailuihin. Joukkue on myöhemmin pysynyt maailmanmestaruuskilpailujen 1. divisioonassa.[12] Pohjois-Korea korvasi Japanin Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailujen 1. divisioonassa ja voitti turnauksen. 2. divisioonassa Uuden-Selannin ja Kiinan Taipein kanssa pelasivat paluun tehnyt Thaimaa sekä tulokasjoukkue Mongolia. Mongolia pelasi Thaimaan kanssa 4–4-tasapelin, mutta joukkue jäi kuitenkin viimeiseksi.[13] Seuraavana vuonna Mongolia voitti 2. divisioonan turnauksen. Uusi-Seelanti liittyi I divisioonaan Pohjois-Korean tilalle, mutta jäi viimeiseksi.[14] Pohjois-Korea liittyi alle 18-vuotiaiden 1. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuihin, joissa joukkue sijoittui viimeiseksi ja putosi 2. divisioonaan. Pohjois-Korea ei ole enää sittemmin osallistunut ikäluokan turnauksiin.[15]

Vuonna 2002 turnaus pelattiin viimeisen kerran. Joukkuemäärä väheni kuuteen, ja II divisioona poistui, kun Etelä-Korea siirtyi pelaamaan alle 18-vuotiaiden 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuihin. Se nousi sieltä seuraavaksi vuodeksi II divisioonaan. Sittemmin Etelä-Korean korkein sijoitus on 1. divisioonan A-lohkon viides sija vuodelta 2010.[16] Vuoden 2002 turnauksen kaksi ensimmäistä sijaa menivät alkuperäisjoukkueille Kiinalle ja Australialle, kun taas isäntäjoukkue Uusi-Seelanti voitti pronssia.

Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailujen päätyttyä Kiina, Australia ja Uusi-Seelanti siirtyivät vuonna 2003 pelaamaan alle 18-vuotiaiden 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuihin. Joukkueet muodostivat turnauksen A-lohkon, jossa pelasi myös isäntäjoukkue Meksiko. Australia voitti kultaa ja nousi seuraavaksi vuodeksi II divisioonaan. Kiina voitti pronssia.[17] Australian sarjataso on myöhemmin vaihdellut 2. ja 3. divisioonan maailmanmestaruuskisojen välillä, ja joukkueen parhaat sijoitukset ovat 2. divisioonan lohkon viidennet sijat vuosilta 2006 ja 2007.[18] Kiinan sarjataso on Australian tapaan vaihdellut 2. ja 3. divisioonan välillä. Joukkue on parhaimmillaan sijoittunut 2. divisioonan lohkossa viidenneksi vuosina 2008 ja 2011.[19] Huhtikuussa 2017 maan KHL-joukkue Kunlun Red Starin ilmoitettiin ottavan tehtäväkseen kehittää Kiinan maajoukkuekiekkoilua ja koota maan alle 18-vuotiaiden maajoukkue pohjoisamerikkalaiseen Northwest Hockey -liigaan.[20] Uusi-Seelanti on puolestaan kerran onnistunut nousemaan 2. divisioonaan vuoden 2011 turnaukseen.[21]

Viimeisen turnauksen jälkeen muista joukkueista Kiinan Taipei on osallistunut 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuihin vuodesta 2008, jolloin joukkue ylsi myös parhaimmalle sijoitukselleen hopeaan.[22] Mongolia on osallistunut saman sarjatason turnaukseen vuosina 2008 ja 2010. Yhden kerran Aasian ja Oseanian mestaruuskisojen 2. divisioonassa pelannut Etelä-Afrikka pelasi ensin vuoden 2000 turnauksen 2. divisioonan Euroopan-mestaruuskilpailuissa ja sen jälkeen pääsääntöisesti 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuissa. Joukkue nousi 2. divisioonaan vuosien 2003 ja 2005 turnauksiin.[23] Meksiko aloitti 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 2003 ja on jatkanut pääsääntöisesti siellä. Parhaimmillaan joukkue on sijoittunut 2. divisioonassa lohkonsa neljänneksi vuosina 2005 ja 2006.[24]

Alle 18-vuotiaiden turnaus pidettiin IIHF Challenge Cup of Asian yhteydessä kertaalleen vuonna 2012. Ainoa aiemmin Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailuihin osallistunut maa oli Thaimaa, joka voitti kultaa. Muut turnaukseen osallistuneet joukkueet olivat Arabiemiirikunnat, Malesia, Intia ja Hong Kong.

Vanhemmat ikäluokat

Alle 20-vuotiaiden kilpailuja on pelattu vuodesta 1974 ja virallisesti vuodesta 1977. Formaattiin liittyi alempi sarjataso ensimmäisen kerran vuonna 1979 ja Japani liittyi ensimmäisenä aasialaisena joukkueena ikäluokan maailmanmestaruusturnauksiin vuonna 1982, jolloin se sijoittui B-sarjassa kolmanneksi. Seuraavana vuonna Australia osallistui ensimmäisen kerran C-sarjan maailmanmestaruusturnaukseen sijoittuen lopulta viimeiseksi. Vuonna 1985 Japani pääsi ensimmäisen kerran isännöimään alle 20-vuotiaiden ikäluokan B-sarjan turnausta, jolloin joukkue sijoittui kolmanneksi.

Pohjois-Korea osallistui alle 20-vuotiaiden ikäluokan maailmanmestaruuskilpailuhin vuosina 1988–1993 ja 2010–2011. Joukkue nousi B-sarjaan vuoden 1992 turnaukseen. Etelä-Korea osallistui C-sarjan turnaukseen vuosina 1990–1993, mutta on ollut ikäluokassa jälleen aktiivinen vuodesta 2003. Kiina pelasi C-sarjan maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1986, mutta pelasi 3. divisioonassa vasta seuraavan kerran vuonna 2004. Kazakstan on osallistunut alle 20-vuotiaiden ikäluokan maailmanmestaruuskilpailuihin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuodesta 1993 alkaen. Etelä-Afrikka on puolestaan ollut ikäluokan maailmanmestaruuskisoissa vuodesta 1996 ja Meksiko vuodesta 1997 alkaen.

Alle 18-vuotiaiden Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailujen joukkueista ei lopulta juuri edetty edellä mainittuja esimerkkejä lukuun ottamatta alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruusjoukkueisiin turnauksen olemassaolon aikana. Uusi-Seelanti sai viimeisiin Aasian ja Oseanian mestaruusturnauksiin osallistuneesta joukkuuesta rungon alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruusturnauksiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Kiinan Taipei sai ensimmäisen alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisojen joukkueen vuonna 2010. Thaimaa ja Mongolia eivät ole kertaakaan osallistuneet turnauksiin.

Aasian ja Oseanian mestaruuskisojen maista lähes kaikkien miesten joukkueet ovat osallistuneet aktiivisesti maailmanmestaruusturnauksiin. Pohjois-Korea ei tosin osallistunut aikuisten maailmanmestaruusturnauksiin vuosina 1994–2001. Kiinan Taipei osallistui D-sarjan maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1987, mutta seuraavan kerran se osallistui maailmanmestaruuskilpailuihin vasta vuonna 2017. Thaimaa ei ole koskaan osallistunut miesten maailmanmestaruuskilpailuihin, ja Mongolia sai joukkueen 3. divisioonaan lopulta vuonna 2003. Aasialaista miesten jääkiekkoa edusti Aasian ja Oseanian mestaruuskisojen vuosina myös Aasian talvikisat, johon osallistui Aasian ja Oseanian mestaruuskilpailujen olemassaolon aikana sen maista Japani, Kiina, Etelä-Korea, Pohjois-Korea, Kazakstan ja Mongolia. Vuosina 1992–1995 kaikki edellä mainitut maat Mongoliaa lukuun ottamatta osallistuivat myös Aasian Cupiin.

Mitalistit ja kisapaikkakunnat

Vuosi Kultaa Hopeaa Pronssia Paikka
1984 Japani Japani Kiina Kiina Etelä-Korea Etelä-Korea Japani Kushiro / Tomakomai, Japani
1985 Japani Japani Etelä-Korea Etelä-Korea Australia Australia Etelä-Korea Soul, Korean tasavalta
1986 Japani Japani Kiina Kiina Etelä-Korea Etelä-Korea Australia Adelaide, Etelä-Australia, Australia
1987 Pohjois-Korea Pohjois-Korea Kiina Kiina Japani Japani Kiina Jilin, Kiina
1988 Kiina Kiina Japani Japani Etelä-Korea Etelä-Korea Australia Bendigo, Victoria, Australia
1989 Japani Japani Etelä-Korea Etelä-Korea Kiina Kiina Japani Hachinohe, Japani
1990 Japani Japani Kiina Kiina Etelä-Korea Etelä-Korea Etelä-Korea Soul, Korean tasavalta
1991 Japani Japani Kiina Kiina Pohjois-Korea Pohjois-Korea Kiina Jilin, Kiina
1992 Japani Japani Pohjois-Korea Pohjois-Korea Kiina Kiina Japani Harutori, Japani
1993 Kazakstan Kazakstan Japani Japani Etelä-Korea Etelä-Korea Etelä-Korea Soul, Korean tasavalta
1994 Kazakstan Kazakstan Etelä-Korea Etelä-Korea Japani Japani Kiina Peking, Kiina
1995 Japani Japani Kazakstan Kazakstan Kiina Kiina Japani Obihiro, Japani
1996 Kazakstan Kazakstan Etelä-Korea Etelä-Korea Japani Japani Kazakstan Öskemen, Kazakstan
1997 Japani Japani Kazakstan Kazakstan Etelä-Korea Etelä-Korea Etelä-Korea Soul, Korean tasavalta
1998 Etelä-Korea Etelä-Korea Japani Japani Kiina Kiina Kiina Harbin, Kiina
1999 Japani Japani Etelä-Korea Etelä-Korea Kiina Kiina Japani Nikkō, Japani
2000 Pohjois-Korea Pohjois-Korea Etelä-Korea Etelä-Korea Kiina Kiina Kiina Changchun, Kiina
2001 Etelä-Korea Etelä-Korea Kiina Kiina Australia Australia Etelä-Korea Soul, Korean tasavalta
2002 Kiina Kiina Australia Australia Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti Auckland, Uusi-Seelanti

II divisioona

Vuosi Kultaa Hopeaa Pronssia Paikka
1999 Pohjois-Korea Pohjois-Korea Etelä-Afrikka Etelä-Afrikka Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti Pohjois-Korea Pjongjang, Korean demokraattinen kansantasavalta
2000 Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti Kiinan Taipei Kiinan Taipei Thaimaa Thaimaa Thaimaa Bangkok, Thaimaa
2001 Mongolia Mongolia Kiinan Taipei Kiinan Taipei Thaimaa Thaimaa Etelä-Korea Soul, Korean tasavalta

Mitalitaulukko

Maa Kultaa Hopeaa Pronssia Mitaleita
Japani Japani 10 3 3 16
Kazakstan Kazakstan 3 2 0 5
Kiina Kiina 2 6 6 14
Etelä-Korea Etelä-Korea 2 6 6 14
Pohjois-Korea Pohjois-Korea 2 1 1 4
Australia Australia 0 1 2 3
Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti 0 0 1 1
Kiinan Taipei Kiinan Taipei 0 0 0 0
Meksiko Meksiko 0 0 0 0
Mongolia Mongolia 0 0 0 0
Thaimaa Thaimaa 0 0 0 0

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ 2002 IIHF Asian Oceania U18 Championship Div I webarchive.iihf.com. Viitattu 10.1.2022.
  2. ↑ Elite Prospects - Team Standings AJC-18 D1 www.eliteprospects.com. Viitattu 19.2.2022.
  3. ↑ Branchu, Marc: Championnat d'Asie-Océanie 1984 des moins de 18 ans passionhockey.com. Hockey Archives - Tous droits réservés. Viitattu 25.7.2017. (ranskaksi)
  4. ↑ Branchu, Marc: Championnat d'Asie-Océanie 1987 des moins de 18 ans passionhockey.com. Hockey Archives - Tous droits réservés. Viitattu 25.7.2017. (ranskaksi)
  5. ↑ Branchu, Marc: Championnat d'Asie-Océanie 1991 des moins de 18 ans passionhockey.com. Hockey Archives - Tous droits réservés. Viitattu 25.7.2017. (ranskaksi)
  6. ↑ Branchu, Marc: Championnat d'Asie-Océanie 1993 des moins de 18 ans passionhockey.com. Hockey Archives - Tous droits réservés. Viitattu 25.7.2017. (ranskaksi)
  7. ↑ Elite Prospects - The Experience stats for Kazakhstan U18 (englanniksi)
  8. ↑ Kazakhstan U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)
  9. ↑ Branchu, Marc: Championnat d'Asie-Océanie 1998 des moins de 18 ans passionhockey.com. Hockey Archives - Tous droits réservés. Viitattu 25.7.2017. (ranskaksi)
  10. ↑ Pukkinen, Mika: Missä menee korealainen kiekko ja miksi Mestis? Jatkoaika.com. 9.1.2013. Jatkoaika r.y. Viitattu 25.7.2017.
  11. ↑ Branchu, Marc: Championnat d'Asie-Océanie 1999 des moins de 18 ans passionhockey.com. Hockey Archives - Tous droits réservés. Viitattu 25.7.2017. (ranskaksi)
  12. ↑ Japan U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)
  13. ↑ Branchu, Marc: Championnat d'Asie-Océanie 2000 des moins de 18 ans passionhockey.com. Hockey Archives - Tous droits réservés. Viitattu 25.7.2017. (ranskaksi)
  14. ↑ Branchu, Marc: Championnat d'Asie-Océanie 2001 des moins de 18 ans passionhockey.com. Hockey Archives - Tous droits réservés. Viitattu 25.7.2017. (ranskaksi)
  15. ↑ DPR of Korea U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)
  16. ↑ South Korea U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)
  17. ↑ 2003 IIHF World U18 Championship Div III, Group A passionhockey.com. IIHF. Viitattu 25.7.2017. (englanniksi)
  18. ↑ Australia U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)
  19. ↑ China U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)
  20. ↑ Uusitupa, Ismo: Jokerit kehittämään Kiinan jääkiekkoa HS.fi. 5.4.2017. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 25.7.2017.
  21. ↑ New Zealand U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)
  22. ↑ Chinese Taipei U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)
  23. ↑ South Africa U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)
  24. ↑ Mexico U18 - Eliteprospects.com (englanniksi)