Järjestelmäintegraatio

Tässä artikkelissa tutkimme Järjestelmäintegraatio:tä eri näkökulmista ja näkökulmista ymmärtääksemme perusteellisesti sen merkityksen, vaikutuksen ja merkityksen nykyisessä kontekstissa. Korostamme Järjestelmäintegraatio:n eri puolia ja ulottuvuuksia tarkastelemalla sen vaikutusta eri aloilla ja sen vuorovaikutusta muiden todellisuuttamme muokkaavien elementtien kanssa. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla paljastamme Järjestelmäintegraatio:n monimutkaisuuden ja syvyyden ja tarjoamme kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme täysin ymmärtää sen merkityksen. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla lähestymme Järjestelmäintegraatio:ta monitahoisesta näkökulmasta ja kutsumme lukijan uppoutumaan löytö- ja ymmärrysmatkalle, joka laajentaa hänen näköalojaan ja rikastuttaa hänen tietämystään tästä aiheesta.

Järjestelmäintegraatiolla tarkoitetaan yleisesti toimintaa, jolla organisaation hajautunut tieto yhdistetään ja muunnetaan sopivaksi toiselle sitä tarvitsevalle järjestelmälle. Järjestelmäintegraatio nähdään usein välityskerroksen toiminnaksi.

Tarve

Järjestelmäintegraation tarve syntyy, kun organisaation tiedon määrä kasvaa ja sitä varastoituu eri järjestelmiin eri tarkoituksia varten. Tiedon määrän kasvu johtaa tilanteeseen, jossa yksittäinen uusi järjestelmä tai prosessi tarvitsee olemassa olevaa tietoa, joka on hajautunut useampaan tietojärjestelmään. [1]

Mitä isompi ja vanhempi organisaatio, sitä enemmän tieto hajautuu. Myös esimerkiksi yrityskauppojen jälkeinen sulautuminen lisää organisaatioiden järjestelmien määrää ja epäyhteensopivuutta. [2]

Ratkaisumallit

Integraatioita toteutetaan yleensä EAI-projekteissa (engl. Enterprise Application Integration). Projektit ovat käytännössä aina erilaisia riippuen eri seikoista: integraatiotyökaluista, liiketoimintatarpeista ja aikataulusta. Järjestelmien välinen tiedon integrointi voidaankin ratkaista usealla tavalla sekä arkkitehtuurisesti että teknologisesti. [3]

  • Point-to-point -integraatiossa viedään tieto suoraan järjestelmästä toiseen. Tämä – ylläpidon ja kehityksen kannalta jopa vaarallinen – tapa ratkaista dataintegraatio tapahtuu usein tekemällä paikallisia skriptejä ja ohjelmia, jotka kuljettavat ja muuntavat tiedon suoraan järjestelmän tietovarastosta toiseen. Tällainen toiminta johtaa ajan myötä vaikeasti hallittavaan tietovirtojen verkkoon, jonka valvonta ja ylläpito on kallista, ellei peräti mahdotonta. Point-to-point -integraation riski syntyy eri aikoina eri teknologioiden varassa pyörivien toisistaan irrallisten skriptien hallinnoinnista ilman mahdollisuutta keskitettyyn valvontaan. Lisäksi teknologiaosaamisen ylläpito muuttuu ajan myötä jatkuvasti haastavammaksi. Yksittäisen projektin kannalta tällainen toiminta saattaa jossain tapauksissa olla kustannustehokkainta, mutta organisaatiotasolla haitallista.
  • Hub-and-spoke -mallissa integraatioväylä toimii keskitettynä pisteenä, jossa dataintegraatio tapahtuu. Näin useiden tietovirtojen hallinta ja valvonta mahdollistuu keskitetysti. Integraation toteutukseen käytetyt menetelmät yhdenmukaistuvat ja osaamisen hallinta helpottuu. Tunnettuja ESB-integraatioväyliä (engl. Enterprise Service Bus) ovat muun muassa IBM Integration Bus, Microsoft Biztalk, Oracle Service Bus, Apache ServiceMix ja WSO2 [4].
  • Palvelukeskeisessä arkkitehtuurissa tuodaan tieto uuden tarvitsijan saataville tarjoamalla sitä käsitetasolla yhtenäistettynä yleiskäyttöisen rajapinnan kautta. Palvelukeskeinen arkkitehtuuri rakennetaan usein integraatioväylän varaan ja sen pääpyrkimys on uudelleenkäytettävyys.
  • iPaaS -mallissa integraatioalustaa käytetään palveluntarjoajan konesalista tai pilvipalveluna. Tämä tekee integraatiologiikan kehittämisestä ja ylläpidosta vieläkin vaivattomampaa. Tunnettuja iPaas-palveluja ovat esimerkiksi Mulesoftin CloudHub, Dell Bloomi sekä SnapLogic.[5]

Integraatioita voidaan toteuttaa sekä synkronisella tai asynkronisella mallilla, joko yhteydellisesti tai yhteydettömästi[1]. Integraatioita toteutetaan usein esimerkiksi REST- tai SOAP-rajapintoja hyödyntäen [4].

Järjestelmäintegraatioiden menestystekijöitä

Onnistuneeseen järjestelmäintegraatioprojektiin liittyviä menestystekijöitä voidaan luokitella seuraavasti[3]:

  • Organisatoriset tekijät (esim. liiketoiminnan ja IT-osaston yhteistyö)
  • Kommunikaatio ja vuorovaikutus (esim. yhteisen kielen löytäminen)
  • Integraatiostrategia ja projektin hallinta (esim. riippuvuuksien hallinta ja vastuiden jakaminen)
  • Teknologia (esim. integraatioteknologioiden ja työkalujen valinta)

Näistä organisatoriset tekijät sekä integraatiostrategia ovat kaikkein kriittisimpiä[3][2].

Lähteet

  1. ↑ a b Organisaation järjestelmäintegraatiot 2003. Jyväskylän yliopisto, Tietotekniikan laitos, - pro gradu (Kai Lahti). Viitattu 22.7.2021.
  2. ↑ a b Mikko Torikka: Integraatio lähtee ihmisistä TIVI. 4.12.2003. Viitattu 22.7.2021.
  3. ↑ a b c Tietojärjestelmien integraatioprojektien kriittiset menestystekijät 2018. Jyväskylän yliopisto, Informaatioteknologian tiedekunta, - pro gradu (Ville Valtonen). Viitattu 22.7.2021.
  4. ↑ a b Integraatioiden uusi aika TIVI. 1.6.2017. Viitattu 22.7.2021.
  5. ↑ Juuso Mikkonen: Integraatiot menevät pilveen TIVI. 18.9.2016. Viitattu 22.7.2021.