Nykyään Jaakko Ylinen on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Jaakko Ylinen:stä on tullut olennainen ongelma, joka vaikuttaa kaikenikäisiin, sukupuolisiin ja kulttuureihin. Alkuperäistään nykyhetkeen asti Jaakko Ylinen on ollut analyysin ja tutkimuksen kohteena eri aloilla ja tieteenaloilla, mikä on johtanut parempaan ymmärrykseen ja tietoisuuteen sen tärkeydestä. Tässä artikkelissa tutkitaan Jaakko Ylinen:n eri näkökohtia, jotta voidaan ymmärtää sen vaikutus nykyään ja sen merkitys nykymaailmassa.
Jaakko Kristian Ylinen (18. toukokuuta 1936 Helsinki – 20. syyskuuta 2019 Helsinki[1]) oli suomalainen arkkitehti.[2]
Ylinen valmistui arkkitehdiksi 1962 ja tekniikan lisensiaatiksi 1968 Teknillisestä korkeakoulusta. Hän toimi 1960-luvulla arkkitehtitoimistojen Mansikka, Salonen & Ylinen Ky ja Salonen–Ylinen Ky ja vuodesta 1969 Kaupunkisuunnittelu Oy:n johtavana arkkitehtina.[2]
Ylinen osallistui rakennus- ja kaavoitusprojekteihin Suomen lisäksi entisessä Neuvostoliitossa, Lähi-idässä ja Kaakkois-Aasiassa. Arkkitehtuurin lisäksi hän oli mukana Helsingin metron ja suomalaisten rautatieasemien kalusteiden ja varusteiden suunnittelussa.[2]
Jaakko Ylisen isä oli lentotekniikan ja rakennusstatiikan professori Arvo Ylinen ja äiti lääketieteen lisensiaatti Lea Maria Hietarinta.[2] Hänen puolisonsa on vuodesta 1967 ollut ekonomi Maija Ylinen, professori Paavo Suomalaisen tytär.[3]
Jaakko Ylinen suunnitteli yhdessä Jarmo Maunulan kanssa Helsinkiin Siilitien, Herttoniemen ja Kulosaaren metroasemat.