Jacques Charpentier
Nykyään Jacques Charpentier:stä on tullut yleinen kiinnostava aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Syntymisestään lähtien Jacques Charpentier on ollut keskustelun, tutkimuksen ja analyysin kohteena eri aloilla, kuten tieteessä, kulttuurissa, politiikassa ja yhteiskunnassa. Tämä ilmiö on synnyttänyt joukon seurauksia, jotka ovat vaikuttaneet siihen, miten ihmiset näkevät ja lähestyvät Jacques Charpentier:ta jokapäiväisessä elämässään. Tässä artikkelissa tutkimme Jacques Charpentier:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Se tarjoaa yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin, jonka avulla lukija ymmärtää paremmin tätä ilmiötä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa.
Jacques Charpentier (18. lokakuuta 1933 Pariisi – 15. kesäkuuta 2017 Lézignan-Corbières[1]) oli ranskalainen säveltäjä, urkuri ja kulttuurivaikuttaja. Monissa Charpentier’n sävellyksissä oli intialaisia vaikutteita. Hän sävelsi paljon ondes Martenot -instrumentille.[2]
Charpentier opiskeli pianonsoittoa Maria Cerati-Boutillierin ja Jeanine Rueffin johdolla ja tutki vuosina 1953–1954 intialaista musiikkia Kalkutassa. Palattuaan Pariisiin hän opiskeli säveltämistä Tony Aubinin ja Olivier Messiaenin johdolla.[2]
Vuonna 1954 Jacques Charpentier nimitettiin Saint-Benoît-d’Issyn kirkon urkuriksi. Vuonna 1966 hän sai paikan musiikkialan ylitarkastajana Ranskan kulttuuriministeriössä, ja vuonna 1974 hän aloitti Saint-Nicolas du Chardonnet -kirkon urkurina Pariisissa. Vuosina 1979–1981 hän johti kulttuuriministeriön musiikin, lyriikan ja tanssin osastoa.[2]
Teoksia
Lähde: [2]
Näyttämöteoksia
- La Femme et son ombre, baletti (1967)
- Béatrice de Planisoles, ooppera (1971)
Orkesteriteoksia
- Viulukonsertto (1953)
- Sinfonia nro 1 Symphonie breve jousille (1958)
- Sinfonia nro 2 Sinfonia sacra jousille (1965)
- Sinfonia nro 3 Shiva Nataraja (1969)
- Sinfonia nro 4 Brasil, Villa-Lobosin muistolle (1973)
- Sinfonia nro 5 Et l’imaginaire se mit à danser (1977)
- Sinfonia nro 6 orkesterille ja uruille (1979)
- Sinfonia nro 7 Acropolis (1985)
- Konsertto Ondes Martenot’lle (1959)
- Alla francese Ondes Martenot’lle, jousille ja lyömäsoittimille (1959–1960)
- Konsertto Octuple 8 puhallinsoittajalle ja jousille (1963)
- Prélude pour la Genèse jousille (1967)
- Récitatif viululle ja orkesterille (1968)
- 10 konserttoa eri kokoonpanoille 1969–1983
Lähteet
- ↑ Carcassonne : le compositeur Jacques Charpentier est décédé L’Indépendant. 15.6.2017. Viitattu 19.6.2017. (ranskaksi)
- ↑ a b c d Slonimsky, Nicolas ym.: Charpentier, Jacques (Arkistoitu – Internet Archive), Baker’s Biographical Dictionary of Musicians, The Gale Group, Inc. 2001. Vaatii HighBeam-tilauksen. Viitattu 8.5.2016.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
