Jakovlev Jak-25

Tässä artikkelissa tutkimme Jakovlev Jak-25:n jännittävää maailmaa ja kaikkea, mitä tällä teemalla on tarjota. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen uppoudumme tutkimusmatkalle ymmärtääksemme täysin Jakovlev Jak-25:n tärkeyden ja merkityksen elämässämme. Kattavan analyysin avulla tarkastelemme eri puolia ja näkökohtia, jotka tekevät Jakovlev Jak-25:stä yleismaailmallisen kiinnostavan aiheen, ja käsittelemme kaikkea sen sosiaalisista vaikutuksista sen maailmanlaajuisiin vaikutuksiin. Asiantuntijoiden haastatteluja, tilastotietoja ja erilaisia ​​näkökulmia sisältävä artikkeli pyrkii olemaan täydellinen opas, joka paljastaa Jakovlev Jak-25:n mysteerit ja hyveet ja tarjoaa kattavan näkemyksen, jonka avulla lukija voi sukeltaa tämän aiheen kiehtovaan universumiin.

Jakovlev Jak-25
Tyyppi torjuntahävittäjä
Alkuperämaa  Neuvostoliitto
Valmistaja Jakovlev
Ensilento 19. heinäkuuta 1952
Valmistusmäärä 480
Valmistusvuodet 1953−1958

Jakovlev Jak-25 (ven. Яковлев Як-25, Nato-koodi Flashlight) on neuvostoliittolainen kaksipaikkainen ja kahdella suihkumoottorilla varustettu torjuntahävittäjä. Sillä on ollut jokasään toimintakyky, lisäksi se oli tutkalla varustettu konetyyppi.[1]

Konetyypin ensilento tapahtui 19. heinäkuuta 1952. Koneen Tumanski RD-9-suihkuturbiinimoottorit on kiinnitetty koneen nuolisiipiin. Jak-25 varustettiin Sokol-tutkalaitteistolla, joka valmistui konetyypin tuotantoon pääsyä myöhemmin, vuonna 1955.

Koneen aseistuksena on kaksi 37 mm lentokonetykkiä nokan alaosassa. Tämän konetyypin ensisijainen käyttötarkoitus oli torjua pohjoisen suunnasta saapuvia Naton raskaita suihkupommittajia, kuten: B-36, B-47 ja B-52. Lockheed U-2:n torjuntaan ei koneen suorituskyky yltänyt.

Konetyypin sarjatuotanto alkoi vuonna 1953 ja loppui vuonna 1958. Jak-25 vedettiin pois asepalveluksesta 1960-luvun puolivälissä. Valmistusmäärä oli noin 480 konetta.

Jakovlev Jak-25:n seuraaja oli monikäyttöinen taistelukone Jak-28. Jak-26 Mandrake ei koskaan valmistunut suurin tuotantomäärin, sillä vain 9 koneyksilöä valmistui tästä alatyypistä.[1]

Tekniset tiedot

Lähde: [1]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 2
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&015.067000015,67 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&011.&&&&0011,00 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.03200004,32 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&028.094000028,94 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&07300.&&&&007 300 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&010900.&&&&0010 900 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&02.&&&&002 × Tumanski RD-9 -suihkuturbiini; &&&&&&&&&&&&&023.&&&&0023 kN per moottori

Suoritusarvot

  • Matkalentonopeus: &&&&&&&&&&&01090.&&&&001 090 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&02730.&&&&002 730 km

Lähteet

  • Crosby, Francis: Modern Fighter Aircraft – an illustrated history of war planes from 1945 to the present day, s. 125. Lontoo, Englanti: Southwater/Anness Publishing, 2004. ISBN 1-84215-991-7 (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c http://www.netti.fi/halle/planes/rus/yak-25.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 25.1.2019.

Aiheesta muualla