James MacMillan

Nykymaailmassa James MacMillan:stä on tullut suuren kiinnostuksen ja keskustelun aihe. James MacMillan on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko yhteiskunnallisen vaikutuksensa, poliittisen merkityksensä tai kulttuurielämän vaikutuksensa vuoksi. Tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia James MacMillan:n eri puolia ja valaista sen merkitystä ja vaikutuksia eri alueilla. James MacMillan:stä on muodostunut aihe, jota emme voi sivuuttaa, sen alkuperästä sen kehittymiseen ajan myötä, mukaan lukien sen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tämä artikkeli pyrkii syvällisen analyysin avulla tarjoamaan kokonaisvaltaisen näkemyksen James MacMillan:stä ja sen vaikutuksista nykypäivän yhteiskuntaan.

James MacMillan (s. 16. heinäkuuta 1959, Kilwinning, North Ayrshire) on skotlantilainen taidemusiikin säveltäjä.

MacMillan opiskeli sävellystä Edinburghin yliopistossa Rita McAlisterin johdolla ja Durhamin yliopistossa John Caskenin johdolla. Opintojensa jälkeen MacMillan palasi Skotlantiin, jossa hänestä tuli Skotlannin kamariorkesterin nimikkosäveltäjä.

MacMillan tuli suuremman yleisön tietoisuuteen vuonna 1990, kun BBC:n Skotlannin sinfoniaorkesteri kantaesitti Proms-festivaaleilla teoksen The Confession of Isobel Gowdie. Isobel Gowdie oli eräs monista naisista, jotka 1600-luvun Skotlannissa teloitettiin noituudesta syytettynä. Teoksen kansainvälisen maineen ansiosta MacMillan sai lisää merkittäviä sävellystilauksia, kuten tilauksen skotlantilaiselle lyömäsoittajalle Evelyn Glennielle sävellettävästä lyömäsoitinkonsertosta. Tämä konsertto, nimeltään Veni, veni, Emmanuel, kantaesitettiin vuonna 1992, ja siitä on tullut MacMillan useimmin esitetty teos. Myös Mstislav Rostropovitš tilasi MacMillanilta sellokonserton ja kantaesitti sen vuonna 1997.

MacMillanin sävellyksien yksi merkittävä piirre on hengellisyys. Hän on saanut katolisuudesta inspiraation moneen kappaleeseen, muun muassa hengellisiin kuorokappaleisiin kuten Magnificat (1999). MacMillan ja hänen vaimonsa kuuluvat katolisen kirkon dominikaaniseen sääntökuntaan. Skotlannin kansanmusiikki on vaikuttanut myös merkittävästi MacMillanin tuotantoon.

Teoksia

  • After the Tryst (1988] viululle ja pianolle
  • The Confessions of Isobel Gowdie (1990) orkesterille
  • The Berserking (1990), konsertto pianolle ja orkesterille
  • Veni, Veni, Emmanuel (1992), konsertto lyömäsoittimille ja orkesterille
  • Seven Last Words from the Cross (1993), kantaatti kuorolle ja jousille
  • Inés de Castro (1991-95), ooppera
  • The World's Ransoming (1997) englannintorvelle ja orkesterille
  • Sellokonsertto (1997)
  • Symphony: Vigil (1997)
  • Quickening (1998) solisteille, kuorolle ja orkesterille
  • Mass (Messu) (2000) kuorolle ja uruille
  • The Birds of Rhiannon (2001) kuorolle ja orkesterille
  • Pianokonsertto nr. 2 (2003)
  • Sun-Dogs (2006) kuorolle

Aiheesta muualla