Jan-Eric Nyström

Tämän päivän artikkelissa puhumme Jan-Eric Nyström:stä. Tämä on aihe, joka on kiinnostanut monia ihmisiä läpi historian ja joka herättää edelleen keskustelua tänään. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa Jan-Eric Nyström on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja pohdinnan kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme Jan-Eric Nyström:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään sen vaikutuksista populaarikulttuuriin. Epäilemättä Jan-Eric Nyström on kiehtova aihe, joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme.

Nyström trikkikuvaamossaan vuonna 1998. Laitteet on v. 2010 tallennettu Elävän kuvan museoon.

Jan-Eric Nyström (s. 24. heinäkuuta 1951 Helsinki) on suomalainen animaattori ja trikkikuvaaja.

Hän työskenteli animaation parissa vuodesta 1973 lähtien[1]. Varusmiesaikanaan hän toimi animaattorina Pääesikunnan elokuvaosastolla[1].

Hän on animoinut useita palkittuja lastenelokuvia (mm. ”The Kidnapping”, 1974) ja satoja piirrosanimaatioita mainoksiin, kuten ”Biolan Kanankakka”, ”Lasol” ja ”Masinol”. Trikkikuvaajana hän on toteuttanut lukuisten kotimaisten dokumentti- ja kokoillanelokuvien alku- ja lopputekstijaksot.

Hän on toteuttanut myös elokuvien erikoistehoisteita, kuten esimerkiksi aseiden suuliekkejä pienoismallien avulla kuvattuihin kohtauksiin Talvisota-elokuvassa (1989)[1].

1980-luvun puolivälistä lähtien Nyström kehitti Animac-tietokoneohjelmaa, jonka avulla animaattori saattoi kuvata piirroksensa videokameralla ja näyttää ne peräjälkeen halutulla nopeudella ja näin tarkistaa luomansa liikkeen toimivuuden etukäteen. Disney-yhtiö käytti Animac-ohjelmaa vuodesta 1989 alkaen, Kaunottaresta ja hirviöstä (1991) Pocahontasiin (1995).[1]

Nyström jäi eläkkeelle 2014[1].

Hän harrastaa pienoisrautateitä ja on rakentanut pihalleen puutarhajunaradan[2].

Tuotantoa

  • Breidablick (2011) dokumentti, Yle FST
  • Ballongmannen (2016) dokumentti, Yle FST:lle.
  • Eadweard Muybridge (2007) käsikirjoitus, kuvaus ja animaatiot

Lähteet

Aiheesta muualla