Nykymaailmassa Jari Kurri on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla Jari Kurri:stä on tullut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Sen vaikutus vaihtelee tavasta, jolla suhtaudumme muihin, tapaan, jolla suoritamme päivittäisiä toimintojamme. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Jari Kurri:n merkitystä ja sitä, kuinka sen vaikutus on saanut aikaan merkittäviä muutoksia elämämme eri osa-alueilla. Alkuperäistään tulevaisuuden projektionsa asti Jari Kurri on jatkossakin tutkimus- ja pohdinnan aihe, joka ansaitsee täyden huomiomme.
Jari Kurri | |
---|---|
Jari Kurri Edmontonissa vuonna 2016. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 18. toukokuuta 1960 Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Jartsi, Poika, Dynamo,[1] The Spicy Finn |
Pelipaikka | laitahyökkääjä |
Maila | oikea |
Pituus | 185 cm |
Paino | 90 kg |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 1977–1998 |
Seurat |
Helsingin Jokerit (SML) HC Devils Milano (Serie A) Edmonton Oilers (NHL) Los Angeles Kings (NHL) New York Rangers (NHL) Mighty Ducks of Anaheim (NHL) Colorado Avalanche (NHL) |
NHL-varaus |
69, 1980 Edmonton Oilers |
Hockey Hall of Fame | |
2001 |
|
|
Stanley Cup | ||
---|---|---|
Edmonton Oilers | 1984 | |
Edmonton Oilers | 1985 | |
Edmonton Oilers | 1987 | |
Edmonton Oilers | 1988 | |
Edmonton Oilers | 1990 |
Jari Pekka Kurri (s. 18. toukokuuta 1960 Helsinki)[2] on suomalainen uransa päättänyt jääkiekkoilija.
Kurri oli pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä, mutta pelasi uransa viimeisinä vuosina myös keskushyökkääjänä. Kurri voitti NHL:n Stanley Cup -mestaruuden viidesti, ja hänet aateloitiin ensimmäisenä suomalaisena jääkiekkoilijana Hockey Hall of Famen kunniagalleriaan vuonna 2001. Kurri on NHL:n kaikkien aikojen neljänneksi paras eurooppalainen maalintekijä ja runkosarjan kaikkien aikojen pistepörssissä 21. sijalla[3].
Kurri on Jokereiden kasvatti.[2] NHL-urallaan hän edusti Edmonton Oilersia, Los Angeles Kingsiä, New York Rangersia, Mighty Ducks of Anaheimia sekä Colorado Avalanchea. Kurri pelasi myös yhden kauden ajan Italian Serie A:ssa edustaen HC Devils Milanoa. Edmonton Oilers varasi Kurrin NHL:ään vuoden 1980 varaustilaisuudessa 69,[2] ja hän aloitti NHL:ssä kaudella 1980–1981. Kaiken kaikkiaan Kurri pelasi NHL:n runkosarjassa 1 251 ottelua tehopistein 601+797=1 398.[4] Hän muodosti Edmontonissa ja myöhemmin myös Los Angelesissa pelatessaan tehokkaan tutkaparin keskushyökkääjä Wayne Gretzkyn kanssa.[2][4] Kurri voitti kaikki viisi Stanley Cup -mestaruuttaan edustaessaan Edmontonia. Kurri päätti uransa NHL:ssä kauteen 1997–1998, jolloin hän pelasi Colorado Avalanchessa. Hän oli lopettaessaan NHL:n kaikkien aikojen eniten maaleja, maalisyöttöjä ja tehopisteitä tehnyt eurooppalainen pelaaja.[4][5]
Pelaajana Kurrin vahvuuksia olivat nopea ja tarkka laukaus, hyvä pelinlukutaito sekä vahva kahden suunnan pelaaminen.[2][5] Hän teki urallaan NHL:n runkosarjaotteluissa 601 maalia, ja oli ehdolla parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettavan Frank J. Selke Trophyn voittajaksi neljä kertaa.[6] Kurri voitti NHL:n herrasmiespelaajan Lady Byng Trophyn vuonna 1985, ja Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi hänet valittiin yhdeksän kertaa peräkkäin vuosina 1982–1990.[4] Sekä Edmonton Oilers, Jokerit että Suomen jääkiekkomaajoukkue ovat jäädyttäneet Kurrin pelinumeron 17. Vuonna 2017 Kurri oli mukana NHL:n entisten pelaajien, liigan edustajien ja urheilutoimittajien laatimalla sadan kaikkien aikojen parhaan pelaajan listalla.[5]
Jari Kurrin perhe muutti vuonna 1969 Itä-Helsingin Vuosaaresta Helsingin maalaiskunnan puolelle Vaaralaan. Samana vuonna käynnistyi Jokerien järjestämä Kanada-sarja, johon Kurri välittömästi pyrki. Hän meni Vuosaaren Toronto Maple Leafsin testiin, jonka hän läpäisi. Kurrin isä ryhtyi samalla joukkueen huoltajaksi.[7]
Kevättalvella 1973 Kurri oli voittamassa Jokereille D-junioreiden Suomen-mestaruutta. Sitä ennen jääkiekon juniorimestaruuden oli voittanut vain yksi helsinkiläisjoukkue, Karhu-Kissat vuonna 1950. C-nuorten mestaruuden Kurri voitti Jokereissa vuonna 1976. Sekä D- että C-junioreiden mestarijoukkueiden valmentajana toimi entinen SM-sarjapelaaja Pentti Katainen, joka oli tullut Jokereihin vuonna 1972. B-nuorissa 1976–1977 Kurri oli jo ylivoimaisesti joukkueen paras pistemies.[7]
Jääkiekon lisäksi Kurri harrasti nuoruudessaan yleisurheilua Vuosaaren Viikingeissä.[7]
Kurri nousi suomalaisen urheiluyleisön tietoisuuteen 18-vuotiaana vuonna 1978 tehtyään jatkoajalla poikien Euroopan-mestaruuskisojen loppuottelun voittomaalin Neuvostoliittoa vastaan. Jo ennen loppuottelua hän oli Helsingin Jokerien hyökkääjälupaus ja oli ollut Suomen johtava pelaaja. Miesten arvokisoissa Kurri pelasi ensimmäisen ottelunsa Tšekkoslovakiassa järjestetyssä Rudé právo -turnauksessa. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki 12. syyskuuta Ruotsia vastaan. Hänet valittiin Suomen joukkueeseen Lake Placidin olympialaisiin vuonna 1980. Tuloksena oli 4. sija, joka oli Suomen historian siihen asti paras sijoitus.lähde?
Seurajoukkuetasolla Kurri edusti Helsingin Jokereita. Kurri pelasi kaikkiaan kolme täyttä kautta Jokereiden SM-liigajoukkueessa. Hän teki uransa ensimmäisen liigamaalin heti ensimmäisessa ottelussaan, sarjan avauskierroksella 9. lokakuuta 1977 Rauman Lukkoa vastaan. Hänen henkilökohtainen tehopistennätyksensä on kaudelta 1979–1980, jolloin Kurri keräsi runkosarjan 33 ottelussa tehopisteet 23+17=40.[7]
NHL-seura Edmonton Oilers varasi Kurrin vuonna 1980 varausnumerolla 69 neljännellä varauskierroksella.[2] Syy siihen, että NHL-seurat eivät olleen varanneet Euroopan lahjakkaimpiin kuuluvaa pelaajaa aikaisemmin saattoi olla luulo, että tällä olisi pitkäaikainen sopimus Suomen maajoukkueen kanssalähde?. Kurri teki 8. elokuuta 1980 Oilersin kanssa kaksivuotisen ammattilaissopimuksen.[8]
Muutto jääkiekkoilun perässä Suomesta Kanadaan ei ollut Kurrille itsestäänselvyys. NHL oli hänelle tuntematon, koska joukkueita ja otteluita ei pystynyt tuolloin seuraamaan Suomessa kovinkaan tarkasti ja tieto liigasta perustui lähinnä vanhojen pelaajien kertomuksiin.[9] Kurri mietti pitkään, olisiko hän puutteellisen kokemuksensa vuoksi kelvoton lähtemään Edmontoniin:[9]
»Mietin pitkään, että olenko liian raakile lähtemään, koska ei ollut paljon kokemusta eikä tarpeeksi kovia A-maajoukkuetason pelejä alla. Tuntui, että tarvitsin vielä kovia miesten pelejä alle.»
Edmontonissa Kurrin päätöstä odotettiin kuumeisesti, mutta Kurri pohti valintojaan aina kesän 1980 lopulle asti. Lopulta hän uskaltautui lähtemään Edmontoniin, koska joukkueessa pelasi jo suomalaispuolustaja Risto Siltanen, ja myös NHL:ssä jo 1970-luvulla vieraillut Helsingin IFK:n hyökkääjä Matti Hagman oli siirtymässä Edmontoniin kaudeksi 1980–1981.[9] Kurrilla oli edessään sopeutuminen pohjoisamerikkalaiseen jääkiekkokaukaloon ja pelitapaan. Edmontonin ensimmäisellä harjoitusleirillä oli 70 pelaajaa, mutta Kurri onnistui ansaita paikkansa Edmontonissa.[9] Vielä 1980-luvulla eurooppalaisiin suhtauduttiin NHL-ympyröissä epäilevästi, mutta Kurrilla oli takanaan Edmontonin seurajohdon ja päävalmentaja Glen Satherin luottamus.
” | Olen kuullut tarinoita siitä maalista. Eräs tarina on, että Hakki (Matti Hagman) sen syötti. Kulmasta tuli syöttö kaarien väliin, ja muistaakseni siitä se lähti. Näin minulle on kerrottu, ja näin minä jatkan tätä tarinaa. | ” |
– Kurri ensimmäisestä NHL-maalistaan.[9] |
Ensimmäisen NHL-maalinsa Kurri teki uransa kolmannessa NHL-ottelussa.[10] Kyseessä oli 18. lokakuuta 1980 käyty vierasottelu New York Islandersia vastaan.[9] Osuman syöttivät Matti Hagman ja John Hughes.[11] Vuoden 1980 marraskuussa Edmontonin ollessa tappioputkessa valmentaja Glen Sather istutti Kurrin samaan hyökkäysketjuun joukkueen tähtipelaajan, kanadalaisen Wayne Gretzkyn, rinnalle.[9] Sather oli etsinyt Gretzkyn rinnalle sopivaa maalintekijää, ja ennen Kurria samassa roolissa oli peluutettu jo useita pelaajia.[9] Muutama ensimmäinen ottelu Gretzkyn rinnalla sujui vaisusti, mutta 26. marraskuuta 1980 Chicago Black Hawksia vastaan pelattu ottelu antoi osviittaa tulevasta, kun Kurri saavutti ottelussa tehopisteet 3+1, Gretzky 1+4.[12][13] Kyseessä oli Kurrin NHL-uran ensimmäinen hattutemppu. Kaiken kaikkiaan Kurri pelasi ensimmäisellä kaudellaan 75 runkosarjaottelua, joissa hän teki 32 maalia ja antoi 43 maalisyöttöä keräten yhteensä 75 tehopistettä.
Kurri ei NHL-uransa alussa puhunut lainkaan englantia.[13] Yhteinen sävel Gretzkyn kanssa löytyi kuitenkin kaukalossa heti,[13] ja yhdessä he muodostivat yhden NHL:n kaikkien aikojen tehokkaimmista ja legendaarisimmista kaksikoista.[4][14] Kurrin mielestä kaksikon hyvään yhteispeliin ei liittynyt mitään erityistä salaisuutta, ja kyse oli vain siitä, että hänen ja Gretzkyn ajatukset sekä tapa pelata ja lukea toisiaan osuivat yhteen.[9] Kurrin saapuminen Gretzkyn rinnalle näkyi myös muun muassa Gretzkyn plus-miinus-tilaston parantumisena, sillä Kurri oli vahva kahden suunnan pelaaja,[5] eikä laiminlyönyt puolustusvelvoitteitaan. Hän olikin vuonna 1983 ehdolla parhaalle puolustavalle hyökkääjälle jaettavan Frank J. Selke Trophyn voittajaksi, mutta sijoittui äänestyksessä toiseksi Philadelphia Flyersin Bobby Clarken jälkeen.[6] Kurrista tuli kaudella 1982–1983 ensimmäinen suomalainen 100 tehopistettä NHL:ssä saavuttanut pelaaja. Tämän jälkeen suoritukseen ovat yltäneet vain Teemu Selänne neljästi ja Mikko Rantanen kerran. Kurri ylsi 100 tehopisteeseen kausilla 1983–1984, 1984–1985, 1985–1986, 1986–1987 ja 1988–1989. Kaudella 1984–1985 hän teki 73 ottelussa tehopisteet 71+64=135. Tähän eivät Selänne ja Rantanen ole yltäneet.[15]
Kurrin ja Gretzkyn yhteispelille tunnusomainen piirre oli siirtää kiekko yhdellä kosketuksella paikkaan, jonne toinen oli vasta menossa. Muun muassa tämän johdosta kaksikon sanotaan vaikuttaneen suuresti viimeistelytekniikkaan, jossa maali laukaistaan suoraan syötöstä, sekä sen huomattavaan yleistymiseen.lähde? Ensimmäisen kerran pari johdatti Edmontonin Stanley Cup loppuotteluihin vuoden 1983 keväällä[4]. Seura kuitenkin hävisi New York Islandersille. Kurri pelasi myös vuonna 1983 ensimmäisen kerran urallaan NHL:n tähdistöottelussa.lähde?
Kaudella 1983–1984 Kurri voitti Edmontonissa uransa ensimmäisen Stanley Cup -mestaruuden. Hän teki runkosarjassa 64 ottelussa tehopisteet 52+61=113[15], pelasi NHL:n tähdistöottelussa ja tuli valituksi kakkostähdistöön. Frank J. Selke Trophy -äänestyksessä hän sijoittui kolmanneksi.[6] Kurri teki 19. marraskuuta 1983 yhdessä ottelussa viisi maalia, ollen ensimmäinen suomalainen yhdessä ottelussa vähintään viisi maalia tehnyt kiekkoilija.[16] Kevään 1984 pudotuspeleissä Kurri oli NHL:n paras maalintekijä 14 maalillaan. Mestaruus käynnisti 1980-luvun Edmonton Oilersin menestysvuodet, sillä joukkue voitti mestaruuden kaikkiaan viisi kertaa seuraavan seitsemän kauden aikana. Edmontonin ylivoimaisuus perustui joukkueen vahvaan rakenteeseen: Kurrin ja Gretzkyn lisäksi joukkueessa pelasivat muun muassa suomalaispuolustaja Reijo Ruotsalainen sekä tulevat Hockey Hall of Fame -pelaajat Paul Coffey, Grant Fuhr, Glenn Anderson ja Mark Messier.lähde?
Stanley Cup | ||
---|---|---|
Edmonton Oilers | 1984 | |
Edmonton Oilers | 1985 | |
Edmonton Oilers | 1987 | |
Edmonton Oilers | 1988 | |
Edmonton Oilers | 1990 |
Kaksikko Kurri-Gretzky nousi Edmontonin hyökkäyspelin tärkeimmäksi osaksi, mutta kaksikko pelasi ensimmäisen neljän yhteisen kautensa ajan vaihtuvien pelaajien kanssa. Hyökkäysketjun kolmantena lenkkinä pelasivat muun muassa Messier, Raimo Summanen sekä Edmontonin poliisi Dave Semenko, jonka tärkein tehtävä oli Kurrin ja Gretzkyn sekä muiden Edmontonin tähtien suojeleminen. Tilanne muuttui vuonna 1985, kun kevään pudotuspeleissä joukkueessa debytoinut Esa Tikkanen liittyi ketjun kolmanneksi jäseneksi. Ketju sai myöhemmin muun muassa lempinimen The Finnish Sandwich (suom. Suomalainen voileipä). Kurrille kausi 1984–1985 oli hänen NHL-uransa tehokkain[15]. Hän saavutti runkosarjassa 135 tehopistettä ja teki henkilökohtaisen yhden kauden maaliennätyksensä, 71 maalia[15]. 71 maalia pysyi NHL:n oikeiden laitahyökkääjien ennätyksenä kauteen 1989–1990, jolloin sen rikkoi 72 maalia tehnyt Brett Hull.lähde? Kurri pelasi uransa aikana neljä yli 49 maalin NHL-kautta[15]. Tähän saavutukseen ovat yltäneet hänen lisäkseen vain Teemu Selänne kolmesti ja Mikko Rantanen kerran[15]. 71 maalillaan Kurri on kaikkien aikojen suomalaisten maalintekijöiden listalla toinen Selänteen jälkeen, joka teki tulokaskaudellaan 1992–1993 NHL:ssä 76 maalia[15].
Kurri sai tuolla kaudella myös NHL:n herrasmiespelaajan Lady Byng Memorial Trophyn,[9] sijoittui Selke-äänestyksessä neljänneksi ja pelasi jälleen tähdistöottelussa.[6] Edmonton voitti toisen perättäisen mestaruutensa. Pudotuspeleissä Kurri nousi jakamaan Philadelphia Flyersin Reggie Leachin vuoden 1976 maaliennätyksen tehtyään 19 maalia. Hän teki pudotuspeleissä neljä hattutemppua, mikä on yhä NHL:n pudotuspelien ennätys. Hattutempuistaan kolme Kurri teki konferenssin loppuotteluissa Chicago Blackhawksia vastaan, mikä on niin ikään yhä NHL:n ennätys.[17]
Kaudella 1985–1986 Kurri teki 68 maalia.[15] Hän oli tuolla kaudella NHL:n paras maalintekijä runkosarjassa, mutta tuolloin ei vielä jaettu parhaalle maalintekijälle annettavaa Maurice ”Rocket” Richard Trophya.[9] Hänestä tuli ensimmäinen maalitilaston voittanut pelaaja, joka ei ollut kanadalainen. Selke Trophy -äänestyksessä hän sijoittui viidenneksi.[6] Vuonna 1987 Kurri laukoi Edmontonin Stanley Cup -mestariksi viimeisteltyään seitsemännessä loppuottelussa voittomaalin Philadelphia Flyersia vastaan.lähde?
Edmonton kauppasi Wayne Gretzkyn Los Angeles Kingsiin vuonna 1988. Asiantuntijoiden keskuudessa Edmontonin ja Kurrin mahdollisuuksiin pelata samalla tasolla suhtauduttiin kaupan myötä epäilevästi. Kurri kuitenkin todisti asemansa Edmontonin johtavien pelaajien joukossa nopeasti. Hän teki 102 tehopistettä.[15] Kurri oli joukkueensa paras pistemies kaudella 1988–1989, ja seuraavana vuonna hän oli suuressa osassa johdattamassa Edmontonin jälleen NHL:n mestariksi.[4] Loppuottelusarjan toisessa ottelussa Boston Bruinsia vastaan Kurri teki 3+2=5 tehopistettä, mikä on nykymuotoisen NHL:n loppuotteluiden piste-ennätys.lähde?
Kurrin ja Edmontonin sopimus päättyi vuonna 1990, mutta Edmonton omisti yhä hänen NHL-oikeutensa. Kahden vuoden takainen Wayne Gretzkyn kauppaaminen Los Angelesiin oli kuitenkin osoittanut myös Kurrille, ettei pelipaikka NHL-seurassa olisi itsestäänselvyys.[18] Hän oli päättänyt, että vuoden 1990 mestaruusvuosi olisi ollut hänen viimeinen kautensa Edmontonissa.[18] Neuvottelut siirtymisestä muihin seuroihin, lähinnä Los Angeles Kingsiin, kariutuivat kuitenkin valmentaja Glen Satherin tiukkuuteen.[18] Sather ja Edmontonin johto eivät halunneet luopua Kurrista, joka oli kuitenkin tehnyt päätöksensä seuran jättämisestä.[18] Koska Edmonton esti hänen siirtonsa NHL:n sisällä, hän teki sopimuksen Italian Serie A:ssa pelanneen HC Devils Milanon kanssa kaudeksi 1990–1991.[18] Italiassa Kurri pelasi 30 runkosarjaottelua tehopistein 27+48=75, ja HC Devils Milano saavutti kauden päätteeksi pronssia.
Italiassa vietetyn kauden jälkeen Kurri ja Edmonton aloittivat neuvottelut siirrosta uudelleen.[18] Edmonton ja Sather esittivät yhä tiukkoja vaatimuksia, mutta myöntyivät lopulta Kurrin kannalle.[18] Seura halusi kunnioittaa menestysvuosiensa pelaajan tahtoa, ja siirto Los Angeles Kingsiin toteutui lopulta Philadelphia Flyersin kautta.[18] 30. toukokuuta 1990 Edmonton Oilers myi Kurrin Philadelphia Flyersiin yhdessä Dave Brownin ja Corey Fosterin kanssa vaihdossa Craig Fisheriin, Scott Mellanbyyn ja Craig Berubeen.[19] Vaihto jäi kuitenkin vain nimelliseksi eikä Kurri pelannut koskaan otteluakaan Philadelphiassa, sillä Philadelphia kauppasi Kurrin vielä samana päivänä Los Angeles Kingsiin yhdessä Jeff Chychrunin kanssa vaihdossa Steve Duchesneen, Steve Kasperiin sekä 4. kierroksen varausnumeroon vuoden 1991 varaustilaisuuteen.[19][20]
Los Angelesissa jääkiekkoilun suosio oli kääntynyt vasta hiljattain uuteen nousuun Wayne Gretzkyn saapumisen myötä.[21][9] Kurri pääsi pelaamaan yhdessä vanhan tutkaparinsa Gretzkyn kanssa, ja kaksikon yhteispeli oli jälleen tuottoisaa: Kurri teki kauden 1991–1992 73 runkosarjaottelussa 23 maalia ja 60 pistettä. Kaudella 1992–1993 Gretzky ja Kurri olivat joukkueensa johtavia pelaajia sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä. Kurri pelasi täyden 82 ottelun runkosarjan viimeistellen 87 tehopistettä, ja pudotuspeleissä hän teki yhdeksän maalia ja yhteensä 17 tehopistettä. Hän pelasi myös vuoden 1993 tähdistöottelussa. Kurri ja Gretzky johdattivat Los Angelesin aina Stanley Cupin finaaleihin asti, jossa joukkue kohtasi Montreal Canadiensin.[21] Los Angeles kuitenkin hävisi loppuottelusarjan voitoin 4–1.[9] Kurri on myöhemmin kertonut vuoden 1993 loppuottelusarjan itappion olleen hänelle suuri pettymys:[21]
»Jos mietin omaa uraa, niin se on ehdottomasti se karvain pettymys. Hävittiin Kingsien kanssa viimeinen ottelu Montrealille. Olisin halunnut nähdä, miten Hollywood sekoaa siihen aikaan.»
Kurri pelasi Los Angelesissa yhteensä kuusi vuotta.[21] Pelillisesti hänen roolinsa muuttui aiempaa puolustavammaksi, eikä hänen peliaikansa enää vastannut Edmontonissa vietettyjen vuosien minuutteja. Puolustavampaan suuntaan muuttuneesta pelitavastaan huolimatta Kurri teki kaudella 1993–1994 81 ottelussa 31 maalia ja 77 tehopistettä. Kevään 1993 pudotuspelien jälkeen Kurri ei myöskään pelannut tuttuun tapaan samassa ketjussa Wayne Gretzkyn kanssa: Los Angelesin-vuosien ketjukavereista merkittävämpiä olivat muun muassa Luc Robitaille ja Tomas Sandström.
Työsulku lyhensi NHL-kauden 1994–1995 48 ottelun mittaiseksi, ja runkosarja käynnistyi vasta vuoden 1995 tammikuussa.[22] Kurri palasi työsulun ajaksi Jokereihin,[23] jossa pelasi NHL:ssä vastikään tähdeksi nousseen Teemu Selänteen rinnalla. Kurri pelasi SM-liigakaudella 1994–1995 20 runkosarjaottelua tehopistein 10+9=19 saavuttaen hopeaa.[23] Jääkiekon Euroopan cupissa hän oli Selänteen ja Jokereiden kapteeni Waltteri Immosen ohella joukkueensa tärkeimpiä pelaajia, kun Jokerit voitti Euroopan-mestaruuden kukistettuaan loppuottelussa venäläisen Lada Toljattin.[23] NHL:n työsulun päätyttyä Kurri palasi Los Angelesiin ja pelasi 38 runkosarjaottelua pistein 10+19=29.
Kurri aloitti kauden 1995–1996 Los Angelesissa joukkueensa varakapteenina. Hän pelasi Los Angelesissa tehokkaan kauden, 57 runkosarjaottelua tehopistein 17+23=40. Vuoden 1996 maaliskuussa Los Angeles kuitenkin kauppasi Kurrin yhdessä Marty McSorleyn sekä Shane Churlan kanssa New York Rangersiin vaihdossa Ray Ferraroon, Ian Laperrièreen, Mattias Norströmiin, Nathan LaFayetteen ja 4. kierroksen varausnumeroon vuoden 1997 varaustilaisuuteen.[20] Kurri vietti kauden lopun New Yorkissa, ja kirjautti 14 runkosarjaottelussa tehopisteet 1+4=5. Pudotuspeleissä Kurri todisti tasonsa tekemällä New Yorkille 11 ottelussa kolme maalia ja yhteensä 8 pistettä. Joukkue ylsi oman konferenssinsa välieriin, jossa se hävisi Pittsburgh Penguinsille.
Vuoden 1996 syyskuussa Kurri teki sopimuksen kalifornialaisen Mighty Ducks of Anaheimin kanssa. Kurri oli harjoitellut kesän 1996 aikana ahkerasti, ja tavoitteli pelipaikkaa joukkueen ykkösketjusta pelatakseen yhdessä Teemu Selänteen ja tämän tutkapari Paul Kariyan kanssa. Selänteen ja Kariyan ketjun keskushyökkääjänä pelasi kuitenkin enimmäkseen kanadalainen Steve Rucchin, ja Kurrin pelipaikka vaihteli joukkueen kakkos- ja kolmosketjujen keskellä. Kokeneena pelaajana hänen merkityksensä Anaheimin varsin nuorelle joukkueelle oli kuitenkin suuri.[24] Kurri pelasi kaudella 1996–1997 täyden runkosarjan eli 82 ottelua ensimmäisen kerran sitten kauden 1992–1993, jolloin hän oli edustanut Anaheimin paikallisvastustaja Los Angelesia. Hän kirjautti runkosarjassa yhteensä 13 maalia ja 35 tehopistettä, ja Anaheim pelasi tilastollisesti seurahistoriansa parhaan kauden.[24] Pudotuspeleissä Kurri pelasi 11 ottelua tehopistein 1+2=3. Anaheim ylsi oman konferenssinsa välieriin, jossa se putosi jatkosta tulevaa Stanley Cup -mestaria Detroit Red Wingsiä vastaan.[24]
Kurrin visiitti Anaheimiin jäi yhden kauden mittaiseksi, ja kaudeksi 1997–1998 hän teki vapaana pelaajana sopimuksen Colorado Avalanchen kanssa vuoden 1997 syyskuussa. Colorado oli pelannut NHL:ssä kaudesta 1995–1996, jolloin se oli voittanut Stanley Cupin. Joukkue oli jälleen vahva, ja sen johtavina pelaajina olivat muun muassa myös mestaruuden takuumiehinä toimineet maalivahti Patrick Roy, keskushyökkääjä Peter Forsberg sekä kapteeni Joe Sakic. Coloradossa Kurri pelasi keskushyökkääjänä, ja hänen roolinsa joukkueessa oli aiempaa puolustavampi. Coloradon vahvan ja laajan pelaajamateriaalin vuoksi hänen peliaikansa oli myös pienempi kuin ennen. Runkosarjassa Kurri pelasi 70 ottelua tehopistein 5+17=22. Runkosarjan kohokohtana oli Kurrin NHL-uran 600. maali, jonka hän viimeisteli Los Angeles Kingsiä vastaan pelatussa ottelussa 23. joulukuuta 1997.[25] Hänestä tuli ensimmäinen 600 maalia NHL:n runkosarjassa tehnyt eurooppalainen. NHL:n komissaari Gary Bettman nimitti Kurrin pelaamaan myös vuoden 1998 tähdistöottelussa, jossa suomalaisista pelasivat myös Teemu Selänne, Saku Koivu ja Jere Lehtinen.lähde?
Colorado pelasi runkosarjassa vahvan kauden, ja se eteni kevään 1998 pudotuspeleihin oman divisioonansa mestarina. Joukkueen taival kuitenkin katkesi jo ensimmäiseen kierrokseen, kun Edmonton Oilers voitti joukkueiden keskinäisen ottelusarjan voitoin 4–3. Kurri pelasi pudotuspelisarjan otteluista neljä ilman tehopisteitä. Kausi 1997–1998 jäi lopulta Kurrin ammattilaisuran viimeiseksi. Arvostettu The Hockey News sijoitti Kurrin sijalle 50 vuonna 1998 julkaisemallaan 100 parhaan jääkiekkoilijan listalla.lähde?
Philadelphia Flyers tarjosi Kurrille sopimusta vielä vuoden 1999 pudotuspelien alla. Kurri kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta, koska ei uskonut vuoden tauon jälkeen olevansa enää kykenevä palaamaan kaukaloon.lähde?
Lopettaessaan uransa Kurri oli NHL:n kaikkien aikojen eniten maaleja, syöttöjä ja pisteitä tehnyt eurooppalainen pelaaja.[4][5] Hän teki 1 250 pelaamassaan runkosarjaottelussa 601 maalia ja antoi 797 maalisyöttöä.[4] NHL:n runkosarjan kaikkien aikojen pistetilastossa Kurri on 1 398 tehopisteellään sijalla 21. Sittemmin eurooppalaisista jääkiekkoilijoista Kurrin ovat maalien määrässä ohittaneet Jaromír Jágr vuonna 2006, Teemu Selänne vuonna 2010 sekä viimeisimpänä Aleksandr Ovetškin vuonna 2018. Syöttöjen määrässä eurooppalaisista pelaajista Kurrin edelle ovat yltäneet Jágr, Nicklas Lidström ja Henrik Sedin, tehopisteissä Jágr ja Selänne. NHL:n pudotuspeleissä Kurri pelasi kaikkiaan 200 ottelua tehopistein 106+127=233. Hänen edellään pudotuspeleissä saavutettujen tehopisteiden ja tehtyjen maalien määrässä ovat vain Wayne Gretzky ja Mark Messier.lähde?
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Jari Kurri tarkkailee Suomen ottelua Salt Lake Cityn talviolympialaisissa 2002. | |||
Miesten jääkiekko | |||
Olympialaiset | |||
Pronssia | Nagano 1998 | Jääkiekko | |
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Italia 1994 | Jääkiekko | |
EM-kilpailut | |||
Pronssia | Suomi 1991 | Jääkiekko | |
Nuorten MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Suomi 1980 | Jääkiekko | |
U18 EM-kilpailut | |||
Kultaa | Suomi 1978 | Jääkiekko | |
Kanada-cup | |||
Pronssia | Kanada-cup 1991 | Jääkiekko |
Kurri pelasi urallaan 101 aikuisten maaottelua tehopistein 36+37=73.[4] Suomen jääkiekkomaajoukkuetta hän edusti neljä kertaa maailmanmestaruuskilpailuissa, kolme kertaa Kanada-cupissa, kahdesti olympialaisissa ja kerran maailmancupissa saavuttaen kolmannen sijan vuoden 1991 Kanada-cupissa, hopeaa vuoden 1994 maailmanmestaruuskilpailuissa ja pronssia vuoden 1998 olympialaisissa. Hänet valittiin tähdistökentälliseen vuosien 1991 ja 1994 maailmanmestaruuskilpailuissa ja äänestettiin Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi peräti yhdeksän kertaa perättäin vuosina 1982–1990.[26] Suomen Jääkiekkoliitto palkitsi Kurrin vuonna 1994 ensimmäistä kertaa Suomessa jaetulla Presidents’ Trophylla ja vuonna 2000 hänet nimettiin Kansainvälisen Jääkiekkoliiton kunniagalleriaan. Vuonna 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisten urheilijat valitsivat Kurrin neljän vuoden jäsenkaudelle Kansainvälisen Olympiakomitean jäseneksi. Suomen jääkiekkomaajoukkue on jäädyttänyt Kurrin pelinumeron 17 ja Suomen Jääkiekkomuseo on kunnioittanut Kurrin mittavaa pelaajauraa aateloimalla hänet Jääkiekkoleijonaksi numerolla 113 vuonna 1998 sekä avaamalla museon tiloihin Jari Kurri – jäänmurtaja -erikoisnäyttelyn vuonna 2013.[4][27]
Aikuisten arvokisoissa Kurri teki ensiesiintymisensä vuoden 1980 talviolympialaisissa. Kurri pelasi joukkueensa jokaisessa seitsemässä ottelussa ja teki turnauksessa kaksi maalia merkkauttaen myös yhden maalisyötön. Suomi oli mukana mitalijahdissa viimeiseen otteluun asti, mutta jäi lopulta täpärästi neljänneksi. Keväällä Kurri pelasi nuorten maailmanmestaruuskilpailuihin jossa hän oli tehopisteillään 4+7=11 pistepörssin toinen Neuvostoliiton Vladimir Krutovin jälkeen. Suomi voitti kolmesta mitalipelistään kaksi ja saavutti hopeamitalin Neuvostoliiton voittaessa mestaruuden. Tappiosta huolimatta mitali oli suomalaiselle jääkiekkoilulle historiallinen, sillä se oli ensimmäinen mitali maailmanmestaruuskisoista, jonka Suomi saavutti jääkiekossa.[28]
Kurri osallistui ensimmäisen kerran Kanada-cupiin vuonna 1981. Suomen pelaaminen turnauksessa oli kuitenkin heikkoa, sillä viidestä ottelustaan joukkue hävisi neljä saaden ainoan alkusarjan pisteensä pelattuaan 4–4-tasapelin Yhdysvaltoja vastaan.lähde?
Ensimmäisen esiintymisensä aikuisten maailmanmestaruuskilpailuissa Kurri teki kevään 1982 maailmanmestaruusturnauksessa, kun hän vapautui maajoukkueen käyttöön Edmonton Oilersin pudottua yllättäen NHL:n pudotuspeleistä. Seitsemässä ottelussa yhtä monta tehopistettä tehnyt Kurri oli viidennelle sijalle päätyneen Suomen joukkueen tehokkaimpia pelaajia läpi kisojen.lähde?
Seuraavaa Kurrin maajoukkue-esiintymistä odotettiin aina vuoden 1987 Kanada-cupiin asti. Suomen menestys oli jälleen yhtä heikkoa kuin vuoden 1981 Kanada-cupissa, sillä joukkue hävisi nyt kaikki ottelunsa ja jäi turnauksessa kuudenneksi. Kevään 1989 maailmanmestaruuskilpailuissa Kurri oli jälleen suomalaisittain koko turnauksen tehokkainta kärkeä viimeisteltyään seitsemään otteluun viisi maalia ja yhteensä yhdeksän tehopistettä.lähde?
Vuonna 1991 Kurri pääsi jälleen edustamaan Suomea kotiyleisönsä eteen maailmanmestaruuskilpailuissa. Hän oli 12 tehopisteellään Suomen paras pistemies ja hänet valittii ensimmäistä kertaa urallaan aikuisten maailmanmestaruuskilpailujen tähdistökentälliseen. Suomen sijoitus turnauksessa oli viides. Syksyllä Kurri pääsi kiekkoilemaan viimeisen kerran järjestetyssä Kanada-cupissa jossa Suomi eteni aina välieriin asti saavuttaen lopulta koko turnauksen kolmannen sijan. Hän teki turnauksessa kaksi maalia.lähde?
Ensimmäisen kahdesta arvokisamitalistaan Kurri saavutti lopulta vuoden 1994 maailmanmestaruusturnauksessa. Hän oli Saku Koivun jälkeen Suomen paras pistemies kymmenellä tehopisteellään, ja Suomi eteni vahvoilla peliesityksillään aina loppuotteluun asti jossa se kuitenkin joutui taipumaan tiukan rangaistuslaukauksilla ratkotun taiston jälkeen Kanadalle lukemin 2–1.[29]
Vuonna 1996 Kurri osallistui Kanada-cupin tilalta ensimmäistä kertaa järjestettyyn jääkiekon maailmancupiin. Suomen tie katkesi kuitenkin jo puolivälierissä 5–0-tappioon Venäjälle.lähde?
Kurrin maajoukkueura päättyi vuonna 1998 Naganon talviolympialaisiin, jossa Suomi saavutti pronssimitalin Kurrin osoittaessa hänen taitonsa kansainvälisissä otteluissa. Turnauksessa viisi tehopistettä tehnyt Kurri laukoi Suomen avausmaalin pronssiottelussa Kanadaa vastaan, jonka Suomi lopulta voitti numeroin 3–2.lähde?
Kurri ei ollut ammattilaisurallaan nopeudestaan huolimatta kovinkaan ketterä luistelija.[30] Hänen vahvuuksiaan olivat hyvä pelinlukutaito ja nopea, tarkka laukaus. NHL:ssä häntä pidettiin yhtenä koko liigan parhaimmista kahden suunnan pelaajista toisen Edmonton Oilersin suomalaishyökkääjän, Esa Tikkasen, kanssa. Hänet muistetaan rauhallisena mutta luotettavana maalintekijänä sekä taitavana kiekonriistäjänä ja erinomaisena alivoimapelaajana.[30]
Kurria ylistetään usein tunnollisena joukkuepelaajana. Hän oli nopea luistelija ja hän säästyi uransa aikana suhteellisen hyvin vakavimmilta loukkaantumisilta. Tämä saattoi johtua hänen matalasta kyyrymäisestä luistelutyylistään jollaisesta on vaikeampi taklata tai tyrmätä kumoon.lähde?
Kurri on työskennellyt Suomen jääkiekkomaajoukkueen toimitusjohtajana. Kurri toimi vuodesta 2002 aina Torinon talviolympialaisiin 2006 asti Kansainvälisen olympiakomitean urheilijakomissiossa. Kurri työskenteli myös Hannu Aravirran, Raimo Summasen ja Erkka Westerlundin apuvalmentajan tehtävissä maajoukkueessa keväästä 2001 kevääseen 2005.lähde?
Kurri on myös toiminut kustannusalalla ja julkaissut muun muassa kirjan Aarne Honkavaarasta.lähde?
Vuonna 2013 Kurri nimitettiin Jokerien uudeksi general manageriksi.[31] Nimityksen syynä on pidetty Jokereiden siirtymistä Venäjän KHL-liigaan. Heinäkuussa 2014 Kurri valittiin myös KHL-liigan hallitukseen.[32] Kurri ilmoitti huhtikuussa 2022 jättävänsä KHL:n hallituksen, eikä Jokerit jättänyt hakemusta osallistumiseksi sarjaan kaudelle 2022–2023.[33]
Jokerit järjesti 24. toukokuuta 2019 tiedotustilaisuuden koskien omistajajärjestelyitä. Hjallis Harkimo osti venäläisten Arena Events Oy:n Gennadi Timtšenkon ja Roman Rotenbergin 49 % osuudet Jokereista itselleen, jotta pystyi myymään Jokerit 100 % Kurrille.[34] Kurri nimettiin myös Jokereiden hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi. Hän jatkaa seuran general managerina. Kurri myi kesäkuussa 2019 40 prosentin osuuden Jokereista Norilsk Nickel Harjavalta Oy:lle, joka kuuluu Vladimir Potaninin hallitsemaan konserniin.[35] Kurri osti huhtikuussa 2022 Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n 40 prosentin osuuden Jokereista takaisin itselleen.[36] Järjestelyn jälkeen Kurri omistaa Jutland Oy:n, joka on emoyhtiönä Jutland-konsernissa. Se sisältää alakonsernina Jack Promotions -konsernin, johon on yhdistetty sen emoyhtiö Jack Promotions Oy ja sen omistama tytäryhtiö Jokerit Hockey Club Oy.[37] Osakeyhtiö puolestaan maksaa Helsingin Jokerit -yhdistykselle sen nimen ja logon käyttöoikeudesta.[38]
Kurri luopui Jokerien omistajuudesta vuonna 2022.[39]
Jokerit-ostoa Harkimolta ei yleisesti pidetty Kurrin kannalta onnistuneena.[40] Ilta-Sanomien Marko Lempinen kutsui operaatiota venäläisten bulvaanin vaihtamiseksi.[41] Samaa mieltä oli Iltalehden Sasha Huttunen, jonka mukaan Kurri valehteli väittäessään yrityksen olevan jatkossa irti venäläisestä rahoituksesta.[42]
Jari Kurrin aviopuoliso on entinen Miss Suomi, Vanessa Kurri (o.s. Forsman). Pariskunnalla on neljä yhteistä lasta: vuosina 2002, 2005 ja 2012 syntyneet tyttäret ja vuonna 2007 syntynyt poika.[43] Kurrilla on vuonna 1985 syntyneet kaksospojat entisen puolisonsa Tiina Kurrin (o.s. Kuusikoski) kanssa.[44]
Kurri on Sami Lepistön kummisetä.[45]
Jari Kurrista on julkaistu Hannu Miettisen kirja Kurri – Ammattilainen vuonna 1984 sekä Ari Mennanderin kirjoittama elämäkertakirja Jari Kurri, vuonna 1997, mutta se julkaistiin vuotta aiemmin kuin hänen peliuransa loppui, joten siinä tilastot ovat puutteelliset. Kirja on saanut hyvät arvostelut. Lisäksi Kurrista on tehty televisiodokumentti Jari Kurri – 17 vuonna 2009, joka pohjautuu Ari Mennanderin kirjaan. Sen on käsikirjoittanut ja tuottanut Matti Heusala Yleisradion tilaamana. Suomen Jääkiekkomuseo kunnioitti Kurria erikoisnäyttelyllä, joka avattiin 6. maaliskuuta 2013. Näyttely oli nimeltään Jäänmurtaja Jari Kurri – Palkintoja legendaariselta uralta.lähde?
Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
1977–78 | Jokerit | SML | 29 | 2 | 9 | 11 | 12 | – | – | – | – | – | JEM | 4 | 6 | 2 | 8 | 4 | ||||||||||
Jokerit | SML-Q | 6 | 1 | 7 | 8 | 2 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
1978–79 | Jokerit | SML | 33 | 16 | 14 | 30 | 12 | – | – | – | – | – | JMM | 6 | 2 | 3 | 5 | 2 | ||||||||||
Jokerit | SML-Q | 6 | 7 | 2 | 9 | 13 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
1979–80 | Jokerit | SML | 33 | 23 | 16 | 39 | 22 | – | – | – | – | – | OK | 7 | 2 | 1 | 3 | 6 | ||||||||||
JMM | 5 | 4 | 7 | 11 | 0 | |||||||||||||||||||||||
1980–81 | Edmonton Oilers | NHL | 75 | 32 | 43 | 75 | 40 | 9 | 5 | 7 | 12 | 4 | KC | 5 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||||||||||
1981–82 | Edmonton Oilers | NHL | 71 | 32 | 54 | 86 | 32 | 5 | 2 | 5 | 7 | 10 | MM | 7 | 4 | 3 | 7 | 2 | ||||||||||
1982–83 | Edmonton Oilers | NHL | 80 | 45 | 59 | 104 | 22 | 16 | 8 | 15 | 23 | 8 | ||||||||||||||||
1983–84 | Edmonton Oilers | NHL | 64 | 52 | 61 | 113 | 14 | 19 | 14 | 14 | 28 | 13 | ||||||||||||||||
1984–85 | Edmonton Oilers | NHL | 73 | 71 | 64 | 135 | 30 | 18 | 19 | 12 | 31 | 6 | ||||||||||||||||
1985–86 | Edmonton Oilers | NHL | 78 | 68 | 63 | 131 | 22 | 10 | 2 | 10 | 12 | 4 | ||||||||||||||||
1986–87 | Edmonton Oilers | NHL | 79 | 54 | 54 | 108 | 41 | 21 | 15 | 10 | 25 | 20 | ||||||||||||||||
1987–88 | Edmonton Oilers | NHL | 80 | 43 | 53 | 96 | 30 | 19 | 14 | 17 | 31 | 12 | KC | 5 | 1 | 1 | 2 | 4 | ||||||||||
1988–89 | Edmonton Oilers (A) | NHL | 76 | 44 | 58 | 102 | 69 | 7 | 3 | 5 | 8 | 6 | MM | 7 | 5 | 4 | 9 | 2 | ||||||||||
1989–90 | Edmonton Oilers (A) | NHL | 78 | 33 | 60 | 93 | 48 | 22 | 10 | 15 | 25 | 18 | ||||||||||||||||
1990–91 | HC Milano Devils | Serie A | 30 | 27 | 48 | 75 | 6 | 10 | 10 | 12 | 22 | 2 | MM | 10 | 6 | 6 | 12 | 2 | ||||||||||
1991–92 | Los Angeles Kings | NHL | 73 | 23 | 37 | 60 | 24 | 4 | 1 | 2 | 3 | 4 | KC | 6 | 2 | 0 | 2 | 7 | ||||||||||
1992–93 | Los Angeles Kings | NHL | 82 | 27 | 60 | 87 | 38 | 24 | 9 | 8 | 17 | 12 | ||||||||||||||||
1993–94 | Los Angeles Kings | NHL | 81 | 31 | 46 | 77 | 48 | – | – | – | – | – | MM | 8 | 4 | 6 | 10 | 2 | ||||||||||
1994–95 | Jokerit | SML | 20 | 10 | 9 | 19 | 10 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
Jokerit | EC | 4 | 3 | 6 | 9 | 4 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
Los Angeles Kings | NHL | 38 | 10 | 19 | 29 | 24 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
1995–96 | Los Angeles Kings (A) | NHL | 57 | 17 | 23 | 40 | 37 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
New York Rangers | NHL | 14 | 1 | 4 | 5 | 2 | 11 | 3 | 5 | 8 | 2 | |||||||||||||||||
1996–97 | Mighty Ducks of Anaheim | NHL | 82 | 13 | 22 | 35 | 12 | 11 | 1 | 2 | 3 | 4 | WC | 4 | 1 | 0 | 1 | 0 | ||||||||||
1997–98 | Colorado Avalanche | NHL | 70 | 5 | 17 | 22 | 12 | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | OK | 6 | 1 | 4 | 5 | 2 | ||||||||||
NHL yhteensä SM-liiga yhteensä |
1 251 122 |
601 53 |
797 49 |
1 398 102 |
545 62 |
200 – |
106 – |
127 – |
233 – |
123 – |
arvokisat | 65 | 26 | 26 | 52 | 27 |
Arvokisat | ||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Sijoitus | Vuosi | Joukkue | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM |
1978 | Suomi U18 | U18-EM-kilpailut | 4 | 6 | 2 | 8 | 4 | |
4. | 1979 | Suomi U20 | U20-MM-kilpailut | 6 | 2 | 3 | 5 | 2 |
1980 | Suomi U20 | U20-MM-kilpailut | 5 | 4 | 7 | 11 | 0 | |
7. | 1980 | Suomi | olympialaiset | 7 | 2 | 1 | 3 | 6 |
6. | 1981 | Suomi | Kanada-cup | 5 | 0 | 1 | 1 | 0 |
5. | 1982 | Suomi | MM-kilpailut | 7 | 4 | 3 | 7 | 2 |
6. | 1987 | Suomi (C) | Kanada-cup | 5 | 1 | 1 | 2 | 4 |
5. | 1989 | Suomi | MM-kilpailut | 7 | 5 | 4 | 9 | 8 |
5. | 1991 | Suomi (C) | MM-kilpailut | 10 | 6 | 6 | 12 | 2 |
1991 | Suomi (C) | Kanada-cup | 6 | 2 | 0 | 2 | 7 | |
1994 | Suomi | MM-kilpailut | 8 | 4 | 6 | 10 | 2 | |
5. | 1996 | Suomi (C) | maailmancup | 4 | 1 | 0 | 1 | 0 |
1998 | Suomi (A) | olympialaiset | 6 | 1 | 4 | 5 | 2 | |
YHTEENSÄ | Arvokilpailut | 65 | 26 | 26 | 52 | 27 | ||
YHTEENSÄ | MAAJOUKKUE | Aikuiset | 101 | 36 | 37 | 73 | – |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
NHL
Jääkiekon SM-liiga
Italian Serie A
Mitalit
Eurooppa Cup
Henkilökohtaiset saavutukset
Jääkiekkomaajoukkueen toimitusjohtajana sekä apuvalmentajana
Edeltäjä: Veli-Pekka Ketola |
Suomen kapteeni jääkiekon maailmancupissa 1987, 1991 ja 1996 |
Seuraaja: Saku Koivu |
Edeltäjä: – |
President’s Trophyn voittaja 1994 |
Seuraaja: Timo Jutila |
Edeltäjä: Mike Bossy |
Lady Byng Memorial Trophyn voittaja 1985 |
Seuraaja: Mike Bossy |
Edeltäjä: Wayne Gretzky |
NHL:n maalipörssin voittaja 1986 |
Seuraaja: Wayne Gretzky |
1 Ketterer | 2 Narvanmaa | 3 Blomqvist (C) | 4 Lehtonen | 5 Kuusisto | 7 Saarinen | 9 Eloranta | 10 Susi | 11 Tikkanen | 12 Jalonen | 14 Järvinen | 15 Järvenpää | 17 Kurri | 19 Lindfors | 20 Vilander | 22 Vuori | 23 Virta | 24 Mikkolainen | 26 Keskinen | 29 Ruotsalainen | 30 Tammi | 31 Järvi | 33 Seppo | Valmentaja Pentti Matikainen
1 Takko | 2 Numminen | 3 Henriksson | 5 Jutila | 6 Ruotanen | 8 Selänne | 9 Sirén | 13 Kivelä | 14 Järvinen | 15 Nieminen | 16 Järvenpää | 17 Kurri | 18 Tuomisto | 19 Lindfors | 20 Kurkinen | 21 Ruuttu | 22 Tirkkonen | 23 Virta (C) | 25 Summanen | 26 Keskinen | 27 Peltomaa | 29 Lumme | 30 Ketterer | Valmentaja Pentti Matikainen
1 Kuivalainen | 2 Kiprusoff | 4 Hämäläinen | 5 Jutila (C) | 7 Immonen | 8 Ojanen | 9 Keskinen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 13 Palo | 14 Helminen | 15 Alatalo | 16 Peltonen | 17 Kurri | 20 Lehtinen | 22 Ruuttu | 23 Virta (A) | 24 Kapanen | 26 Strömberg | 30 Tammi | 35 Myllys | 40 Nieminen (A) | 42 Mäkelä | Valmentaja Curt Lindström
4 Timonen | 5 Berg | 6 Grönman | 8 Selänne | 10 Tikkanen | 11 Koivu | 12 Laukkanen | 14 Helminen | 15 Törmänen | 16 Peltonen | 17 Kurri | 19 Lind | 21 Lumme | 24 Kapanen | 25 Rintanen | 26 Lehtinen | 27 Numminen | 30 Tammi | 31 Sulander | 35 Myllys | 37 Ylönen | 40 Nieminen | 44 Niinimaa | Valmentaja Hannu Aravirta
|