Jatkosodan vapaaehtoiset

Tämän päivän artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Jatkosodan vapaaehtoiset, tutkimalla sen eri puolia ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Jatkosodan vapaaehtoiset on aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion, ja sen merkitys on kasvanut viime vuosina. Toivomme tämän artikkelin avulla tarjoavamme laajan ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen Jatkosodan vapaaehtoiset:stä ja antaa lukijoillemme mahdollisuuden saada syvempää tietoa tästä aiheesta ja sen vaikutuksista elämäämme. Sen alkuperästä sen vaikutuksiin eri aloilla uppoudumme kattavaan analyysiin, jonka avulla lukijamme voivat ymmärtää paremmin Jatkosodan vapaaehtoiset:n ja sen vaikutukset nyky-yhteiskunnassa.

Ruotsalaiset vapaaehtoiset käyttävät liekinheitintä harjoituksissa Niinisalossa jatkosodan aikaan.
 Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkeli sisältää runsaasti ilman lähteitä kirjattuja yksityiskohtaisia tietoja, joita eri kirjoittajat ovat muutelleet edestakaisin. Erityisesti lähteistämättömiin tietoihin on suhtauduttava tavanomaista varauksellisemmin.

Jatkosodan vapaaehtoiset olivat ulkomaalaisia vapaaehtoisesti jatkosotaan osallistuneita sotilaita, joita oli lähes 7 000. Näistä vapaaehtoisista virolaisia oli 3 273, ruotsalaisia 1 694, inkeriläisiä 777 ja tanskalaisia 204.[1] Ison joukon vapaaehtoisista muodostivat myös suomensukuisista kansoista muodostetut heimosoturien yksiköt, joissa oli muun muassa karjalaisia.[2]

Joukot

Virolaiset

Pääartikkeli: Suomen-pojat

Everstiluutnantti Eino Kuuselan johtama Jalkaväkirykmentti 200 (JR 200)[3] koostui pelkästään virolaisista (vahvuus 1 850) vapaaehtoisista,[4] jotka saapuivat Suomeen Saksan vallattua Viron. JR 200 kunnostautui Tienhaaran taisteluissa kesällä 1944. Kaikkiaan virolaisia palveli JR 200:ssa ja muissa joukko-osastoissa noin 3 300.[5] Virolaisia kaatui 126, ja heitä katosi 72 ja haavoittui 286[6]. Suomen merivoimien sotilaista 10 prosenttia oli virolaisia.[7] Joukot toimivat myöhemmin Saksan armeijan riveissä Virossa maahan tunkeutuvia neuvostoliittolaisia vastaan.

Ansioitunein virolainen sotilas oli vääpeli Eugen Saarjärve, joka toimi panssarikauhuampujana kesän 1944 taisteluissa ja tuhosi yhdessä taistelussa viisi vihollisen maihinnousuvenettä panssarikauhulla ja lisäksi yhden kasapanoksella.[8] Kun panssarikauhun panokset loppuivat tuhottuja veneitä oli kaikkiaan 13. Saarjärve palkittiin toisen luokan vapaudenristillä juuri ennen Viroon lähtöä.lähde?

Ruotsalaiset

Ruotsalaisista vapaaehtoisista koottu Svenska frivilligbataljonen (SFB) toimi Hangon rintamalla vuonna 1941. SFB kotiutettiin Hangon valtauksen jälkeen. Tammikuussa 1942 Suomeen jääneistä ruotsalaisista sekä uusista tulokkaista perustettiin Erillinen Komppania (Er.K) ruotsinkieliseen 17. Divisioonaan kuuluneeseen Jalkaväkirykmentti 13:een. Vapaaehtoisjoukko taisteli vuodet 1942, 1943 ja alkuvuoden 1944 Itä-Karjalassa Syvärillä, mistä heidät siirrettiin kesäkuussa 1944 Karjalankannakselle. Siellä he osallistuivat Talin–Ihantalan taisteluihin.[9] Ruotsalaisia vapaaehtoisia oli 1 694, joista 79 kaatui, 3 katosi ja 203 haavoittui[6]. SFB:n komentaja oli everstiluutnantti Hans Berggren. Tali-Ihantalassa toimineen vajaavahvuisen pataljoonan komentaja oli kapteeni Lars Laxen.lähde?

Suomen ilmavoimissa palveli jatkosodan aikana kaksi ruotsalaista vapaaehtoista, Gustaf-Mauritz Armfeldt ja Sten Åke Haraldsson. Armfeldt kuului lentävään henkilökuntaan: aluksi Täydennyslentolaivue 35:ssä sekä myöhemmin Lentolaivue 16:ssa. Vänrikiksi 21. marraskuuta 1943 ylennetylle Armfeldtille myönnettiin 4. luokan Vapaudenristi 26. syyskuuta 1944.[10] Haraldsson palveli tekniseen henkilökuntaan kuuluvana, ensin automekaanikkona ja myöhemmin lentokonemekaanikkona lentolaivueissa 42 ja 46. Haraldsson siirrettiin tämän jälkeen Lentolaivue 6:een, jossa palvellessaan hän sai surmansa lento-onnettomuudessa 4. syyskuuta 1942.[11][12]

Norjalaiset

Norjalaisia vapaaehtoisia tuli Suomeen yli tuhat miestä Saksan värvääminä. Norjalaiset vapaaehtoiset kärsivät Petsamon ja Sallan kelirikkohyökkäyksessä raskaita tappioita. He menettivät jatkosodan aikana 196 miestä.

Tanskalaiset

Tanskalaisista vapaaehtoisista koottiin komppania Maaselän kannaksen rintamalle vuonna 1942. Komppania osallistui Ilomantsin taisteluun, jossa se menetti vain seitsemän miestä. Tanskalaiskomppanian komentaja oli kapteeni Julius Åkersen. Tanskalaiset menettivät jatkosodan aikana 18 miestä.

Inkeriläiset

Inkeriläisiä siirrettiin Suomeen yli 63 000 sen jälkeen, kun Saksa oli valloittanut suuren osan Inkeristä.[13] Pian alkoi vapaaehtoisia sotilaita ilmoittautua Suomen armeijan riveihin. Inkeriläisiä taisteli joka puolella, mutta eniten he ottivat osaa Tali-Ihantalan taisteluun. Inkeriläisten tappiot olivat jatkosodan aikana 169 miestä.

Loikkarit

Kun suomalaiset perustivat siirtoleirejä Aunuksen Karjalaan, leireiltä alkoi sadella vapaaehtoisilmoituksia. Keskitysleireiltä koottiin noin tuhat vapaaehtoista. Loikkarit osallistuivat Viipurinlahden suurtaisteluun saksalaisen 122. divisioonan rinnalla. Heidän yhteistyöhalunsa oli heikkoa, ja välillä saksalaiset tarkoituksellisesti tulittivat loikkareita. Loikkareita kuoli jatkosodassa 258 miestä.

Lähteet

  1. ↑ Veteraaniperintö (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ YLE Pohjois-Karjala: Juha Pohjonen ja heimosotureiden kohtalot | YLE Pohjois-Karjala | Yle Areena areena.yle.fi. Viitattu 5.8.2024.
  3. ↑ Suomen pojat (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Ilmatorjuntaupseeriyhdistys
  5. ↑ Valtiopäivät 1992: Asiakirja HE 127/1992 vp (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 18.6.2008
  6. ↑ a b Puolustusministeriö (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ toimitus: Virolaiset Suomen-pojat takasivat Suomen itsenäisyyttä – kansanedustaja kiirehtii 100 000 euron tukea Vantaan Sanomat. Viitattu 26.11.2019.
  8. ↑ VAPAUSSODAN PERINTÖ Vapaussodan Helsingin seudun perinneyhdistys ry.. 2/2013. Viitattu 29.8.2022.
  9. ↑ Kotro, Arto: ”Ulkomaalaiset ja heimokansat Suomen armeijassa”, Jatkosodan Pikkujättiläinen (toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen), s. 300-322. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28690-7
  10. ↑ Håkan Gustavsson: Swedish Voluntary Aviators - Vänrikki Gustaf-Mauritz Armfelt Håkan Gustavsson. Viitattu 19.6.2008. (englanniksi)
  11. ↑ Håkan Gustavsson: Swedish Voluntary Aviators - Sten Åke Haraldsson Håkan Gustavsson. Viitattu 19.6.2008. (englanniksi)
  12. ↑ Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto: Haraldsson, Sten Åke Arkistolaitos. Viitattu 19.6.2008.
  13. ↑ web.archive.org. 22.9.2008. Arkistoitu 22.9.2008. Viitattu 5.8.2024.

Kirjallisuutta

  • Isohella, Anne-Riitta: Suomen-pojat – virolainen jääkäritarina. (2. uusittu painos) Helsinki: Ajatus, 2005. ISBN 951-20-6789-7
  • Korjus, Jaakko: Viron kunniaksi – Talvi- ja jatkosodan virolaiset vapaaehtoiset. Hämeenlinna: Karisto, 1998. ISBN 951-23-3819-X
  • Kuutma, Raul: Suomen-poikien tie – virolaissotilaiden kohtaloita. ((Kolmas tee – Eesti auks, tuleviku pandiks) Suomentanut Eero Riuttala) Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19684-7
  • Relvik, Heino: Merivoimien Suomen-pojat – virolaiset vapaaehtoiset Suomen laivastossa 1943-44. ((Mereväe soomepoisid) Suomentanut Eero Riuttala) Suomen-poikien perinneyhdistys ry, 2007. ISBN 978-952-92-1768-7
  • Viirlaid, Arved: Pohjantähden pojat. ((Põhjatähe pojad, 2009.) Suomentanut Eero Riuttala) Helsinki: Ajatus, 2010. ISBN 978-951-20-8241-4