Jean Tinguely

Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Jean Tinguely, joka on viime aikoina tullut erittäin tärkeäksi. Jean Tinguely on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena eri aloilla psykologiasta politiikkaan, mukaan lukien sosiologia ja taloustiede. Sen vaikutus yhteiskuntaan ja jokapäiväiseen elämään on kiistaton, ja siksi on erittäin tärkeää ymmärtää perusteellisesti sen vaikutukset ja mahdolliset seuraukset. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia Jean Tinguely:een, analysoimme sen kehitystä ajan myötä ja pohdimme sen roolia nykyään. Epäilemättä Jean Tinguely on aihe, joka herättää monien ihmisten kiinnostuksen, ja olemme varmoja, että tästä lukemisesta on paljon hyötyä niille, jotka haluavat syventää ymmärrystään.

Jean Tinguely
Jean Tinguely 1963
Jean Tinguely 1963
Henkilötiedot
Syntynyt22. toukokuuta 1925
Fribourg, Sveitsi
Kuollut30. elokuuta 1991 (66 vuotta)
Bern, Sveitsi
Kansalaisuus sveitsiläinen
Taiteilija
Ala kuvanveisto
Taidesuuntaus uusi realismi, kineettinen taide

Jean Tinguely (22. toukokuuta 1925 Fribourg – 30. elokuuta 1991 Bern[1]) oli sveitsiläinen kuvanveistäjä, joka teki abstrakteja dadaistis-surrealistisia koneveistoksia.[2] Hän oli kineettisen taiteen huomattavimpia taiteilijoita.

Tinguelyn romuveistokset ovat usein liikkuvia. Hän teki aluksi rautalankakonstruktioita ja reliefejä metallin kappaleista, myöhemmin hän rakensi moottorilla toimivia robottimaisia teoksia. Hänen tuotannossaan on myös piirtäviä taidekoneita ja koneveistoksia, jotka tuhosivat itsensä.[3]

Tinguely vietti nuoruutensa Baselissa ja opiskeli Baselin taideakatemiassa, mutta muutti Ranskaan. Hän kuului pariisilaiseen avantgardeen 1900-luvun puolivälissä, ja hän oli yksi uuden realismin manifestin allekirjoittajista vuonna 1960. Hänen parhaiten tunnettu teoksensa oli itsetuhoutuva veistos Homage to New York (1960), joka on osin hajonneena Modernin taiteen museossa New Yorkissa. Tinguely teki myös Noise-musiikkia.

Tinguely meni 1971 naimisiin Niki de Saint Phallen kanssa ja teki monia teoksia yhteistyössä hänen kanssaan.

Julkisia teoksia

  • 1953: Métamécaniques
  • 1954: Elément Détaché II, Basel, Museum Jean Tinguely
  • 1960: Hommage à New York, itsetuhoutuva veistos (osin hajonnut), Museum of Modern Art
  • 1964: Heureka eli Eureka, Zürich
  • 1966: Phantastisches Paradies Moderna Museet, Tukholma, Niki de Saint-Phallen kanssa
  • 1969/91: Le Cyclope (Der Zyklop), Milly-la-Forêt, Ranska
  • 1977: Carnaval-suihkulähdeveistos, teatteriaukio Basel
  • 1978: Plateau agriculturel, Tinguely-museo Basel
  • 1979: Méta-Harmonie II, Baselin taidemuseo
  • 1983: Fontaine Stravinski, Pompidou-keskus, Pariisi, yhteistyössä Niki de Saint Phallen kanssa
  • 1985: Grosse Meta Maxi-Maxi Utopia, Tinguelyn museo Basel
  • 1985: Fatamorgana Méta-Harmonie IV, Tinguelyn museo Basel
  • 1986: Mengele Totentanz, Tinguelyn museo Basel
  • 1988: Fontaine du Mairie, Château-Chinon Ranska, Niki de Saint-Phallen kanssa
  • 1996: Fontaine Joseph Siffert Fribourg, Sveitsi
  • Jean Tinguely, 1963.
    Jean Tinguely, 1963.
  • Lothar Wolleh, Tinguely, 1970, Milano.
    Lothar Wolleh, Tinguely, 1970, Milano.
  • Tinguelyn museo, Basel.
    Tinguelyn museo, Basel.
  • Heureka 1964, Seefeld.
    Heureka 1964, Seefeld.
  • Heureka, yksityiskohta.
    Heureka, yksityiskohta.
  • Eos xk III, 1965, Jerusalem.
    Eos xk III, 1965, Jerusalem.
  • Niki de Saint Phallen ja Tinguelyn veistokset Moderna Museetin lähellä Tukholmassa.
    Niki de Saint Phallen ja Tinguelyn veistokset Moderna Museetin lähellä Tukholmassa.
  • Carnaval-suihkukaivoveistos 1977, Basel.
    Carnaval-suihkukaivoveistos 1977, Basel.
  • Dickfigur Beteigeuze 1996, Tinguely-museo Basel.
    Dickfigur Beteigeuze 1996, Tinguely-museo Basel.
  • Tinguelu-lähteet, Basel.

Lähteet

  1. ↑ http://www.jean-tinguely.de/
  2. ↑ ”Ulkomaisia kuvataiteilijoita”, Taiteen pikkujättiläinen, s. 965. (3. painos) Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  3. ↑ ”Tinguely, Jean”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5

Aiheesta muualla

  • Martin, Kaj, toim.: Jean Tinguely (1925-1991). Amos Anderson, 2014. ISBN 978-952-9531-97-4 (suomeksi)(ruotsiksi)(englanniksi)