Jevgenija Ginzburg

Nykymaailmassa Jevgenija Ginzburg on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion eri aloilla. Jevgenija Ginzburg:stä on tullut kiinnostava kohde monille sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen merkitykseen nykyään. Teknologisen kehityksen ja sosiaalisen dynamiikan muutosten myötä Jevgenija Ginzburg on kehittynyt ja mukautunut modernin maailman vaatimuksiin. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Jevgenija Ginzburg:tä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa sekä tämän aiheen ympärillä olevia erilaisia ​​näkökulmia.

Jevgenija Solomonovna Ginzburg (ven. Евге́ния Соломо́новна Ги́нзбург, isännimi myös Semjonovna, Семёновна; 20. joulukuuta 1904 Kazan – 25. toukokuuta 1977 Moskova) oli venäläinen kirjailija.

Jevgenija Ginzburg syntyi juutalaisen[1] farmaseutin perheeseen. Hän valmistui vuonna 1924 Kazanin itämaisesta pedagogisesta instituutista, työskenteli opettajana, Kazanin yliopiston dosenttina ja Krasnaja Tatarija -lehden toimittajana.[2]

Ginzburg ja hänen NKP(b):n aluekomiteaan kuulunut miehensä pidetettiin vuonna 1937. Ginzburgia syytettiin vastavallankumoukselliseen trotskilaiseen ryhmään kuulumisesta. Hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen. Vietettyään yli kaksi vuotta yksinäissellissä Ginzburg lähetettiin vankileirille Kolymaan. Vuodesta 1947 hän asui Magadanissa mutta joutui vuonna 1949 jälleen pidätetyksi ja sai karkotustuomion. Ginzburg todettiin syyttömäksi vuonna 1955. Sen jälkeen hän työskenteli toimittajana Lvivissä. Vuodesta 1966 lähtien hän asui Moskovassa.[2]

Ginzburgin opettajavuosista kertovat muistelmat ilmestyivät vuonna 1963. Hänen pääteoksensa on yksityiskohtainen ja laaja vankileirimuistelmateos Rajumyrskyn halki (Krutoi maršrut). Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1967 italiaksi Milanossa ja venäjäksi Frankfurt am Mainissa. Toinen osa ilmestyi Milanossa vuonna 1979.[1] Neuvostoliitossa Rajumyrskyn halki julkaistiin ensimmäisen kerran latvialaisessa Daugava-kirjallisuuslehdessä vuosina 1988–1989[2].

Kirjailija Vasili Aksjonov oli Jevgenija Ginzburgin poika[1].

Suomennettu teos

  • Rajumyrskyn halki: Kronikka yksilönpalvonnan ajoista. Suom. Esa Adrian. Helsinki: Tammi, 1967.

Lähteet

  1. ↑ a b c Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 212–213. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3 (venäjäksi)
  2. ↑ a b c Russkaja literatura XX veka. Prozaiki, poety, dramaturgi: biobibliografitšeski slovar, s. 478–480. Moskva: Olma-Press Invest, 2005. ISBN 5-94848-211-1 Teoksen verkkoversio. (venäjäksi)