Aihe Joe Esposito (muusikko) on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään. Vuosien varrella sen merkitys on kasvanut eri aloilla politiikasta tieteeseen, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Tässä artikkelissa pyrimme tutkimaan Joe Esposito (muusikko):n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Analysoimme yksityiskohtaisesti sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen, kuinka Joe Esposito (muusikko) on muokannut maailmaamme ja on edelleen tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena. Tämän kattavan analyysin avulla voimme paremmin ymmärtää Joe Esposito (muusikko):n merkitystä ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Joe Esposito | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 5. toukokuuta 1948 |
Ammatti | muusikko |
Muusikko | |
Taiteilijanimi | Joe ”Bean” Esposito |
Aktiivisena | 1977– |
Tyylilajit | pop rock, rock, R&B, synthpop, disko, blues |
Soittimet |
laulu kitara |
Yhtyeet | Brooklyn Dreams (1977–1980) |
Levy-yhtiöt |
A&M RSO Casablanca Pool Party |
|
Joe ”Bean” Esposito (s. 5. toukokuuta 1948) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä.
Hän on levyttänyt tyylillisesti monipuolista musiikkia, ja tehnyt yhteistyötä monien artistien ja tuottajien kanssa. Näihin lukeutuvat muun muassa Giorgio Moroder, Donna Summer, Brenda Russell ja Laura Branigan. Hän on myös säveltänyt paljon elokuvamusiikkia, joista jotkut ovat hänen uransa tunnetuimpia. Menestyneimpiä ovat ehkäpä ”Lady Lady Lady” vuoden 1983 elokuvasta Flashdance sekä ”You’re the Best” elokuvasta Karate Kid vuodelta 1984.
Esposito perusti 1977 Brooklyn Dreams -nimisen yhtyeen, jossa hän toimi päävokalistina sekä kitaristina. Siihen kuului hänen lisäkseen kosketinsoittaja Bruce Sudano ja rumpali Eddie Hokenson, joka Espositon ohella lauloi välillä. Yhtye kirjoitti yhdessä Donna Summerin kanssa kappaleen ”Bad Girls”, ja he myös soittavat tällä singlellä, kuten myös vuoden 1978 kappaleella ”Heaven Knows”. Yhtye levytti neljä studioalbumia, kolme soundtrack-albumia ja hajosi vuonna 1980.
Vuonna 1982 Giorgio Moroder pyysi Espositoa osallistumaan Solitary Men -nimiseen projektiinsa. Moroder toimi tuottajana, ja siitä tuli Espositon ensimmäinen sooloalbumi. Hän vietti 1980-luvun säveltämällä kappaleita lukuisiin eri elokuviin sekä muille esiintyjille, joiden kanssa teki myös duettoja tai oli taustalaulajana. Hän sai Grammy-ehdokkuudet vuonna 1984 Flashdance ja Staying Alive -elokuvien soundtrackeistä, ja vuonna 1988 duetosta ”Piano in the Dark”, jonka hän lauloi Brenda Russellin kanssa.
1990-luvun alussa Esposito lähti kiertueelle The Planotones -nimisen lauluyhtyeen kanssa, joka kuului hänen lisäkseen päävokalisti Kenny Vance sekä entinen yhtyetoveri Eddy Hokenson Brooklyn Dreamsin ajoilta. Ryhmä esiintyi vuoden 1978 musikaalissa American Hot Wax. Kiertueelta pois jäänyt kosketinsoittaja Bruce Sudano kuului myös The Planotonesin alkuperäiseen kokoonpanoon. Vuonna 1996 Esposito julkaisi bluesvaikutteisen albuminsa Treated and Released. Nykyään hän asuu Las Vegasissa ja jatkaa kappaleiden kirjoittamista elokuviin, esiintyen paikallisissa kasinoissa sekä tehden samalla omaa musiikkiaan.