Tässä artikkelissa puhumme Johan Antero Cederberg:stä, joka on erittäin tärkeä aihe tänään. Johan Antero Cederberg on monimutkainen aihe, joka kattaa eri näkökohtia, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan. Johan Antero Cederberg on ongelma, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi sen vaikutuksista talouteen ja vaikutuksestaan henkilökohtaisiin suhteisiin. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia, jotka ovat olemassa Johan Antero Cederberg:n ympärillä. Tavoitteena on tarjota täydellisempi ja syvällisempi käsitys tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Johan Antero (Anders) Cederberg (18. toukokuuta 1852 Lohtaja – 28. tammikuuta 1915 Mikkeli) oli suomalainen kirkkohistorioitsija ja pappi. [1]
Cederbergin vanhemmat olivat Jurvan ja Mustasaaren kirkkoherra, rovasti Jakob Cederberg (1825–1887) ja Katarina Matilda Muhr.[2] Hän pääsi ylioppilaaksi Vaasan lukiosta 1870. Cederberg valmistui filosofian kandidaatiksi 1876 ja suoritti teologisen erotutukinnon 1879. Hänet vihittiin papiksi 1879 ja myöhemmin hän valmistui teologian kandidaanitksi 1898 sekä sai teologian kunniatohtorin arvon 1907. Cederberg toimi kirkkoherrana Uudessakaupungissa vuodesta 1886, Tohmajärvellä vuodesta 1895 ja viimeksi Mikkelin maaseurakunnassa vuodesta 1907.[3][1]
Cederberg julkaisi uusintapainoksia vanhoista julkaisuista, muun muassa Manuale Aboensen, sekä teokset Historiallisia kokoelmia I–II (1886-1889) ja Lehtiä Turun tuomiokapitulin historiasta (1892).[3]
Cederbergin Fennica-kokoelma oli Suomen suurimpia yksityiskokoelmia.[3]
Cederberg oli naimisissa vuodesta 1880 Minna Elisabet Hjeltin (1860-1918) kanssa. Pariskunnalla oli yksitoista lasta, joista tunnettuja ovat Arno, Eino, Kaarlo, Lauri ja Martti Cederberg. Heidän tyttärensä Laina Elisabetin (1882-1956) puoliso oli pääministeri A. K. Cajander.[3][1]