Nykyään Johan Harmenberg on aihe, joka on saanut suuren merkityksen yhteiskunnassa. Johtuipa sen vaikutuksesta talouteen, teknologiaan, kulttuuriin tai politiikkaan, Johan Harmenberg:stä on tullut avainkappale nykyisessä dynamiikassa. Sen vaikutus on havaittavissa kaikilla alueilla, mikä synnyttää keskusteluja, kiistoja, edistysaskeleita ja merkittäviä muutoksia. Tästä syystä on välttämätöntä analysoida perusteellisesti kaikki Johan Harmenberg:een liittyvät näkökohdat, jotta voidaan ymmärtää sen laajuus ja vaikutukset nykymaailmassa. Siksi tässä artikkelissa perehdymme Johan Harmenberg:n tutkimukseen tutkimalla sen eri puolia ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Miesten miekkailu | |||
Maa: ![]() | |||
![]() | |||
![]() |
Moskova 1980 | kalpa | |
Maailmanmestaruuskilpailut | |||
![]() |
Buenos Aires 1977 | kalpa | |
![]() |
Buenos Aires 1977 | joukkuekalpa | |
![]() |
Melbourne 1979 | joukkuekalpa |
Johan Harmenberg (s. 8. syyskuuta 1954 Tukholma) on ruotsalainen kalpamiekkailija. Hän voitti urallaan neljä arvokisamitalia henkilökohtaisessa ja joukkuekalvassa.[1] Harmenberg valittiin vuonna 1997 juutalaisten urheilijoiden Hall of Fameen.[2] Hän on ammatiltaan lääkäri ja opiskeli kaksi vuotta Massachusetts Institute of Technologyssa.[3][4] Harmenbergin miekkailuseura on Tukholmalainen Föreningen för Fäktkonstens Främjande (FFF).[5]
Harmenbergia ei pidetä teknisesti erityisen taitavana miekkailijana, mutta yhdessä valmentajansa kanssa hän kehitti uuden miekkailutyylin, jonka avulla hän nousi yhdeksi 1970-luvun menestyneimmistä kalpamiekkailijoista. Harmenberg pyrki pakottamaan vastustajansa hyökkäämään hänen vahvimmille alueilleen ja rajoitti oman miekkailunsa muutamaan täydellisesti harjoiteltuun liikkeeseen. Hänen luomansa tekniikka on ollut keskeinen tekijä modernin kalpamiekkailun kehittymisessä[6].
Harmenberg on kirjoittanut teoksen Epee 2.0: the Birth of the New Fencing Paradigm kehittämästään miekkailutekniikasta sekä joukon miekkailuun liittyviä urheilulääketieteellisiä artikkeleita.[7]
1900: Ramón Fonst | 1904: Ramón Fonst | 1906: Georges de la Falaise | 1908: Gaston Alibert | 1912: Paul Anspach | 1920: Armand Massard | 1924: Charles Delporte | 1928: Lucien Gaudin | 1932: Giancarlo Cornaggia-Medici | 1936: Franco Riccardi | 1948: Luigi Cantone | 1952: Edoardo Mangiarotti | 1956: Carlo Pavesi | 1960: Giuseppe Delfino | 1964: Grigori Kriss | 1968: Győző Kulcsár | 1972: Csaba Fenyvesi | 1976: Alexander Pusch | 1980: Johan Harmenberg | 1984: Philippe Boisse | 1988: Arnd Schmitt | 1992: Éric Srecki | 1996: Aleksandr Beketov | 2000: Pavel Kolobkov | 2004: Marcel Fischer | 2008: Matteo Tagliariol | 2012: Rubén Limardo | 2016: Park Sang-young | 2020: Romain Cannone | 2024: Koki Kano |