Johann Gustav Droysen

Nykymaailmassa Johann Gustav Droysen:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Talouteen, kulttuuriin, politiikkaan ja jokapäiväiseen elämään kohdistuvista vaikutuksistaan ​​terveyteen ja ympäristöön Johann Gustav Droysen on saavuttanut vertaansa vailla olevan merkityksen. Vuosien varrella Johann Gustav Droysen:n tutkimus ja analysointi on kehittynyt, mikä on mahdollistanut paremman ymmärryksen sen vaikutuksista ja seurauksista. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Johann Gustav Droysen:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutuksia ja haasteita nykymaailmassa.

Johann Gustav Droysen
Henkilötiedot
Syntynyt6. heinäkuuta 1808
Treptow an der Rega, Pommeri
Kuollut19. kesäkuuta 1884 (75 vuotta)
Berliini
Ammatti historioitsija
Kirjailija
Tyylilajit tietokirjallisuus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Johann Gustav Bernhard Droysen (6. heinäkuuta 1808 Treptow an der Rega, Pommeri – 19. kesäkuuta 1884 Berliini) oli saksalainen historioitsija ja poliitikko, joka preussilaisella isänmaallisella historiantulkinnallaan loi pohjaa Saksan yhdistymiselle.[1][2]

Elämä ja ura

Droysen oli varuskuntapapin poika. Isän varhaisen kuoleman jälkeen hän opiskeli Berliinin yliopistossa filologiaa Barthold Georg Niebuhrin ja filosofiaa Friedrich Hegelin johdolla, toimi muutaman vuoden lukion opettajana ja myös professorina Berliinin yliopistossa ja herätti huomiota Aiskhyloksen (1832) ja Aristofanesin (1836–1838) käännöksillään sekä Aleksanteri Suurta (1833) ja hellenismin aikakautta käsittelevillä teoksillaan (1836–1843). Droysenia pidetään toisinaan hellenismi-termin keksijänä.[2][1]

Vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen Droysenista tuli Frankfurtin parlamentin jäsen ja sen perustuslakikomitean sihteeri. Parlamentissa hän liittyi oikeistokeskustalaisiin, teki tiivistä yhteistyötä Friedrich Christoph Dahlmannin kanssa ja käytti kulisseissa huomattavaa vaikutusvaltaa parlamentin suuren perustuslakihankkeen valmistelussa ja täytäntöönpanossa. Kun Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV kieltäytyi Saksan keisarikruunusta vuonna 1849, Droysen vetäytyi pettyneenä politiikasta.[2][1]

Kielin yliopiston historian professorina (1840-1851) hän kuitenkin kirjoitti vuonna 1850 yhteistyössä Carl Samwerin kanssa historian Tanskan ja Schleswigin ja Holsteinin herttuakuntien välisistä suhteista vuodesta 1806 alkaen, joka vaikutti monien saksalaisten mielipiteisiin silloisesta kiistasta Tanskan kanssa. Vuonna 1844 hän toimitti niin sanotun Kielin adressin, protestikirjeen Tanskan politiikkaa vastaan. Hän osallistui myös yhdeksän Kielin professorin kirjoittamaan kirjoitukseen, jossa vastustettiin Tanskan kuninkaan Kristian VIII:n avoimessa kirjeessään esittämiä näkemyksiä oikeudestaan Schleswigiin. Droysen tuki herttuakuntien oikeuksia niin näkyvästi, että Holsteinin siirryttyä Tanskalle vuonna 1851 hän lähti Kielistä opettamaan Jenaan, jossa hän sai valmiiksi preussilaisen kenraalin Ludwig Yorck von Wartenburgin elämäkerran (1851–1852). Jäljellä olevat vuotensa hän käytti suuren teoksensa Geschichte der preußischen Politik (1855–1886) kirjoittamiseen. Tämä Droysenin kuollessa keskeneräinen teos päättyy vuoteen 1756. Droysenin historiankirjoitusten tarkoituksena oli ensisijaisesti Preussin historiallisen tehtävän osoittaminen Saksan kansallisessa yhdistymisessä, sellaisena kuin hän sen ymmärsi.[2][1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Johann Gustav Droysen Nordisk familjebok. 1907. Viitattu 21.04.2022.
  2. ↑ a b c d Johann Gustav Droysen Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 21.04.2022.

Aiheesta muualla