Johann Jakob von Tschudi

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Johann Jakob von Tschudi:n kiehtovaa historiaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ihmisten huomion ja on ollut keskustelun ja tutkimuksen kohteena vuosien ajan. Johann Jakob von Tschudi on jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen sen alkuperästä sen vaikutukseen moderniin yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen ja syvällisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään Johann Jakob von Tschudi:n tärkeyttä ja vaikutusta eri elämänalueilla sekä sen jatkuvaa merkitystä nykyään. Tulemme selvittämään, kuinka Johann Jakob von Tschudi on muokannut uskomuksiamme, arvojamme ja vuorovaikutustamme ympäröivän maailman kanssa ja kuinka se on edelleen tärkeä ja merkityksellinen aihe tänään. Liity kanssamme tälle tutkimus- ja pohdiskelumatkalle Johann Jakob von Tschudi:sta, hahmosta tai aiheesta, joka edelleen herättää kiinnostusta ja uteliaisuutta.

Johann Jakob von Tschudi (25. heinäkuuta 1818 Glarus, Sveitsi – 8. lokakuuta 1889 Lichtenegg, Itävalta) oli sveitsiläinen luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija.

Johannin vanhemmat olivat kauppias Hans Jakob Tschudi (29. syyskuuta 1781 – 25. elokuuta 1825) ja Anna Maria Zwicky (2. marraskuuta 1789 – 1849).[1]

Tschudi opiskeli luonnontieteitä ja lääketiedettä Neuchâtelin, Leidenin ja Pariisin yliopistoissa. Vuonna 1838 hän matkusti Peruun, missä hän vietti viisi vuotta tutkien ja keräten Andien kasvistoa. Vuosina 1857–1859 hän matkusteli Brasiliassa ja muissakin Etelä-Amerikan maissa. Vuonna 1860 hänet asetettiin Sveitsin Brasilian-suurlähettilääksi. Hän oli tässä virassa vuoteen 1868, minkä jälkeen hän taas tutki Brasiliaa ja keräsi kasveja Neuchâtelin, Glarusin ja Fribourgin museoille.

Tschudi oli myös kielitieteilijä ja tutki ketšuaa.

Tschudi kuvaili ja nimesi myös lintuja, muun muassa nokipäätinamin (Crypturellus atrocapillus). Hänen kunniakseen on nimetty suomukotinga (Ampelioides tschudii).

Toukokuussa 1849 hänet vihittiin Wilhelmine Karolina Ottilia Schnorrin kanssa (6. joulukuuta 1820 – 22. elokuuta 1897).

Teoksia

  • System der Batrachier (Neuchâtel 1838)
  • Untersuchungen über die Fauna peruana (St. Gallen 1844–1847, 76 kuvataulua)
  • Die Kechuasprache (Wien 1853, 3 Tle.)
  • Ollanta, ein altperuanisches Drama, aus der Kechuasprache übersetzt und kommentiert (das. 1875)
  • Organismus der Khetsuasprache (Leipzig 1884)
  • Peru, Reiseskizzen (St. Gallen 1846, 2 Bde.)
  • Antiguedades peruanas (mit Don Mariano de Rivero, Wien 1851, kartta)
  • Reisen durch Südamerika (Leipzig 1866–1869, 5 Bde.)

Lähteet

  1. ↑ Sukutaulu