John le Carré

Tässä artikkelissa tutkimme John le Carré:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. John le Carré on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan ja synnyttänyt loputtomia keskusteluja sen alkuperästä tämän päivän vaikutuksiin. Näillä linjoilla perehdymme eri näkökohtiin, jotka tekevät John le Carré:stä niin relevantin ja mielenkiintoisen aiheen, analysoimalla sen vaikutuksia eri aloilla ja sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Epäilemättä John le Carré on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja toivomme, että tämä tutkimus auttaa sinua ymmärtämään paremmin sen tärkeyttä ja vaikutusta ympäröivään maailmaan.

John le Carré
Henkilötiedot
Koko nimi David John Moore Cornwell
Syntynyt19. lokakuuta 1931
Poole, Dorset, Englanti
Kuollut12. joulukuuta 2020
Truro, Cornwall
Kansalaisuus Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti kirjailija
Kirjailija
SalanimiJohn le Carré[1]
Äidinkielienglanti
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

John le Carré, oik. David John Moore Cornwell[2] (19. lokakuuta 1931 Poole – 12. joulukuuta 2020 Truro, Cornwall[3]) oli englantilainen jännityskirjailija. Itsekin tiedustelutehtävissä toiminut le Carré keskittyi vakoilukirjallisuuteen, erityisesti kylmän sodan aikaiseen vakoilupeliin. Parhaimmillaan hänen teoksensa ovat ylittäneet jännitys- ja korkeakirjallisuuden raja-aitoja.

Ensimmäisen teoksensa Puhelu vainajalle le Carré julkaisi vuonna 1961. Erityisesti hänen kolmas teoksensa Mies kylmästä vuodelta 1963 luetaan lajityypin ehdottomiin klassikoihin, ja sillä hän nousi maineeseen. Teos jatkoi realistisen vakoiluromaanin perinnettä.[4]

Le Carrén alku-uran teoksissa on päähenkilönä tiedustelupalvelun veteraani George Smiley, joka antoi kyynisen kuvan vakoojan muovautumisesta työnsä mukaan. Kirjojen myötä Smiley kuitenkin muuttui ihannoiduksi, tšehovilaiseksi sankariksi, jonka kautta kirjailija esittää kylmän sodan ajan asioiden ja arvojen vastakkaisuutta. Viimeisen kerran Smiley esiintyy teoksessa Vakoojan testamentti, jossa annetaan ymmärtää, että kylmän sodan voittivat väärät.[4] Kylmän sodan päättyessä Smiley toteaa vakoojakoulun aloittaville opiskelijoille: ”Nyt kun olemme hoitaneet kommunismin ylilyönnit, on aika hoitaa kapitalismin ylilyönnit.”

2000-luvun alun teoksissaan le Carré käsittelee lääkealan korruptiota, Afrikan ongelmia ja maailmanlaajuisia uhkia. Le Carré kertoi vuonna 2000 työskennelleensä tiedustelupalvelu MI6:n palveluksessa vakoojana, joskin hän oli vihjaillut asiasta jo aiemmin[4].

Toisten teoksia le Carrésta

  • John le Carrésta kertoo Errol Morrisin dokumenttielokuva The Pigeon Tunnel (2023).[5]
  • Sisman, Adam: The Secret Life of John le Carré (2023).

Suomennetut teokset

  • Puhelu vainajalle, 1964 (Call for the Dead, 1961)
  • Mies kylmästä, 1964 (The Spy Who Came in from the Cold, 1963)
  • Paholaisen siivet, 1965 (A Murder of Quality, 1962)
  • Peilisota, 1965 (The Looking-Glass War, 1965)
  • Tapahtui Bonnissa, 1968 (A Small Town in Germany, 1968)
  • Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja, 1974 (Tinker, Tailor, Soldier, Spy, 1974)
  • Sota ilman sankareita, 1979 (The Honourable Schoolboy, 1977)
  • Värisuora, 1980 (Smiley´s People, 1980)
  • Pieni rumpalityttö, 1983 (The Little Drummer Girl, 1983)
  • Täydellinen vakooja, 1986 (A Perfect Spy, 1986)
  • Sankari vai vakooja, 1989 (The Russia House, 1989)
  • Vakoojan testamentti, 1991 (The Secret Pilgrim, 1991)
  • Yön pakolainen, 1993 (The Night Manager, 1993)
  • Vain meidän kesken, 1995 (Our Game, 1995)
  • Panaman räätäli, 1997 (The Tailor of Panama, 1996)
  • Single & Poika, 1999 (Single & Single, 1999)
  • Uskollinen puutarhuri, 2002 (The Constant Gardener, 2001)
  • Ylimmät ystävät, 2004 (Absolute Friends, 2004)
  • Pakanalaulu, 2007 (The Mission Song, 2006)
  • Lainsuojaton, suom. Erkki Jukarainen. 2009.
  • Hurmaava petturi, 2012 (Our Kind of Traitor, 2010) suom. Erkki Jukarinen
  • Tulenarka totuus, 2014 (A Delicate Truth, 2013) suom. Anna Lönnroth
  • Vakoojan perintö, 2018 (A Legacy of Spies, 2017) suom. Tero Valkonen
  • Vielä yksi tehtävä, 2020 (Agent Running in the Field, 2019. Suom. Ilkka Rekiaro) Crime Time. ISBN 978-952-291-831-4
  • Viimeinen henkäys, 2022 (Silverview, 2021. Suom. Ilkka Rekiaro) Crime Time. ISBN 9789523823501

Teosten filmatisointeja

Monien le Carrén teosten pohjalta on tehty elokuvia. Parhaimpina pidetään elokuvia Mies kylmästä (1965), Sankari vai vakooja (1990) ja Uskollinen puutarhuri (2005). Minisarjojen Tinker, Tailor, Soldier, Spy (1979) ja Värisuora (1982) Smileyn roolissa näytteli Alec Guinness. Vuonna 2011 valmistui Tomas Alfredsonin ohjaama elokuva Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja, joka perustuu le Carrén samannimiseen romaaniin.[4]

Lähteet

  1. ↑ Antti Selkokari: John le Carrén kohtalona pysyy Venäjä – arvostelussa uusin romaani Vielä yksi tehtävä Kulttuuritoimitus. 19.10.2020. Viitattu 31.3.2025.
  2. ↑ Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.): ”Le Carré, John”, Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos, s. 150. (Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary. Mitchell Beazley 1985) Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1986. ISBN 951-643-251-4
  3. ↑ Avola, Pertti: Muistokirjoitus: John Le Carré 1931–2020 Helsingin Sanomat. 15.12.2020.
  4. ↑ a b c d Peltonen, Timo: Kylmän sodan kirjailija. Helsingin Sanomat 22.10.2011, s. D 9.
  5. ↑ Niemelä, Kyösti: Maailmankuulu jännityskirjailija kertoo kiehtovassa dokumentissa työstään brittien tiedustelupalvelun soluttautujana Helsingin Sanomat. 6.11.2023. Viitattu 23.11.2023.

Aiheesta muualla