Tässä artikkelissa tutkimme John le Carré:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. John le Carré on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan ja synnyttänyt loputtomia keskusteluja sen alkuperästä tämän päivän vaikutuksiin. Näillä linjoilla perehdymme eri näkökohtiin, jotka tekevät John le Carré:stä niin relevantin ja mielenkiintoisen aiheen, analysoimalla sen vaikutuksia eri aloilla ja sen vaikutusta ihmisten jokapäiväiseen elämään. Epäilemättä John le Carré on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja toivomme, että tämä tutkimus auttaa sinua ymmärtämään paremmin sen tärkeyttä ja vaikutusta ympäröivään maailmaan.
John le Carré | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | David John Moore Cornwell |
Syntynyt | 19. lokakuuta 1931 Poole, Dorset, Englanti |
Kuollut | 12. joulukuuta 2020 Truro, Cornwall |
Kansalaisuus | Yhdistynyt kuningaskunta |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | John le Carré[1] |
Äidinkieli | englanti |
![]() Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
John le Carré, oik. David John Moore Cornwell[2] (19. lokakuuta 1931 Poole – 12. joulukuuta 2020 Truro, Cornwall[3]) oli englantilainen jännityskirjailija. Itsekin tiedustelutehtävissä toiminut le Carré keskittyi vakoilukirjallisuuteen, erityisesti kylmän sodan aikaiseen vakoilupeliin. Parhaimmillaan hänen teoksensa ovat ylittäneet jännitys- ja korkeakirjallisuuden raja-aitoja.
Ensimmäisen teoksensa Puhelu vainajalle le Carré julkaisi vuonna 1961. Erityisesti hänen kolmas teoksensa Mies kylmästä vuodelta 1963 luetaan lajityypin ehdottomiin klassikoihin, ja sillä hän nousi maineeseen. Teos jatkoi realistisen vakoiluromaanin perinnettä.[4]
Le Carrén alku-uran teoksissa on päähenkilönä tiedustelupalvelun veteraani George Smiley, joka antoi kyynisen kuvan vakoojan muovautumisesta työnsä mukaan. Kirjojen myötä Smiley kuitenkin muuttui ihannoiduksi, tšehovilaiseksi sankariksi, jonka kautta kirjailija esittää kylmän sodan ajan asioiden ja arvojen vastakkaisuutta. Viimeisen kerran Smiley esiintyy teoksessa Vakoojan testamentti, jossa annetaan ymmärtää, että kylmän sodan voittivat väärät.[4] Kylmän sodan päättyessä Smiley toteaa vakoojakoulun aloittaville opiskelijoille: ”Nyt kun olemme hoitaneet kommunismin ylilyönnit, on aika hoitaa kapitalismin ylilyönnit.”
2000-luvun alun teoksissaan le Carré käsittelee lääkealan korruptiota, Afrikan ongelmia ja maailmanlaajuisia uhkia. Le Carré kertoi vuonna 2000 työskennelleensä tiedustelupalvelu MI6:n palveluksessa vakoojana, joskin hän oli vihjaillut asiasta jo aiemmin[4].
Monien le Carrén teosten pohjalta on tehty elokuvia. Parhaimpina pidetään elokuvia Mies kylmästä (1965), Sankari vai vakooja (1990) ja Uskollinen puutarhuri (2005). Minisarjojen Tinker, Tailor, Soldier, Spy (1979) ja Värisuora (1982) Smileyn roolissa näytteli Alec Guinness. Vuonna 2011 valmistui Tomas Alfredsonin ohjaama elokuva Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja, joka perustuu le Carrén samannimiseen romaaniin.[4]