Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti aihetta Joonas Vihko, joka on äärimmäisen tärkeä tänään. Kautta historian Joonas Vihko on ollut keskeinen kiinnostuksen kohde ja keskustelu, joka on vaikuttanut yhteiskunnan, politiikan, kulttuurin ja tieteen eri aloihin. Tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykymaailmaan. Kattavan analyysin avulla löydämme Joonas Vihko:tä ympäröivät monet puolet ja näkökulmat sekä sen vaikutukset tulevaisuuteen. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Joonas Vihko:stä, jotta lukija voi ymmärtää sen tärkeyden ja olla tietoinen tähän aiheeseen liittyvistä viimeisimmistä edistysaskeleista ja keskusteluista.
Joonas Vihko | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 6. huhtikuuta 1981 Helsinki, Suomi |
Kansalaisuus |
![]() |
Jääkiekkoilija | |
Lempinimi | Jone[1] |
Pelipaikka | oikea laitahyökkääjä |
Maila | oikea |
Pituus | 176 cm |
Paino | 84 kg |
Pelaajaura | |
Pääsarjaura | 2000–2017 |
Seurat |
HIFK (SML) SaiPa (SML) Luleå HF (SEL) HPK (SML) Ilves (SML) Sport (SML) Tölzer Löwen (DEL2) |
NHL-varaus |
103. varaus, 2002 Mighty Ducks of Anaheim |
|
Joonas Vihko (s. 6. huhtikuuta 1981 Helsinki) on suomalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä. Hän pelasi urallaan SM-liigassa yhteensä 671 runkosarjaottelua tehopistein 149+147=296 ja keräten 590 jäähyminuuttia sekä 54 playoff-ottelua tehopistein 14+15=29 ja keräten 49 jäähyminuuttia. Vihko pelasi urallaan myös kolme kautta Ruotsissa ja yhden kauden Saksassa. Hän pelasi myös 11 A-maaottelua.[2]
Elite Prospects -sivuston Matias Strozykin mukaan Vihko oli pienikokoinen ja hyvin liikkuva laitahyökkääjä, joka oli taitava hyökkäyspäässä. Hän oli myös nopea luistelija ja hyvä käsistään. Vihko pelasi kokoisekseen melko fyysisesti ja hänellä oli hyvä työmoraali. Vihko laukoi oikealta.[2]
Vihko on Vantaan Kiekon kasvatti. Hän pelasi juniorina sittemmin Kiekko-Vantaassa, josta Vihko siirtyi B-juniori-ikäisenä Helsingin IFK:hon. Hän voitti B-nuorten SM-pronssia vuonna 1999 sekä A-nuorten SM-hopeaa vuonna 2001 ja SM-pronssia vuonna 2002. Vihko debytoi SM-liigassa kaudella 2000–2001, jolloin hän pelasi kolme runkosarjaottelua ilman tehopisteitä. Kausi 2001–2002 oli Vihkolle varsinainen tulokaskausi SM-liigassa ja hän teki 48 runkosarjaottelussa tehot 13+11=24, joilla Vihko oli runkosarjassa kymmenenneksi sijoittuneen HIFK:n paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies. Hänet palkittiin kauden päätteeksi SM-liigan vuoden tulokkaana Jarmo Wasaman muistopalkinnolla.[2][3] Maaliskuussa 2002 Vihko teki kaksivuotisen jatkosopimuksen HIFK:n kanssa.[4]
Mighty Ducks of Anaheim varasi Vihkon yli-ikäisenä (21 vuotta) neljännellä kierroksella 103. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2002. Kaudella 2002–2003 hän teki SM-liigan runkosarjassa tehot 14+11=25. Kaudella 2003–2004 tehopisteitä runkosarjassa syntyi 17 ja pudotuspeleissä kahdeksan. Vihko voitti kauden päätteeksi SM-pronssia.[2] Huhtikuussa 2004 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen HIFK:n kanssa.[5] Kaudella 2004–2005 Vihkolla oli itseluottamus vähissä ja hän teki vain tehot 5+11=16, mutta oli todistamassa kuitenkin HIFK:n vakiokokoonpanon hyökkääjistä vähiten maaleja omaan verkkoon.[6]
Kausi 2005–2006 Vihkolalla alkoi taas edellistä vaisummin ja 14 ottelussa syntyi vain tehot 1+1=2, kunnes hän siirtyi lokakuussa 2005 Saimaan Palloon.[7] Vihko pelasi siellä onnistuneen loppukauden ja nousi SaiPan ykkösketjuun Ville Viitaluoman ja Kimmo Koskenkorvan viereen.[8] Hän oli joukkueen paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies tehoilla 19+10=29. Vihko jakoi kauden aikana yhteensä 20 tekemällään omallaan SM-liigan maalipörssin seitsemännen sijan neljän muun pelaajan kanssa.[2]
Kaudeksi 2006–2007 Vihko siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Hämeenlinnan Pallokerhon riveihin.[9] Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia ja edusti HPK:ta kauden aikana myös Euroopan seurajoukkueiden mestaruusturnauksessa, jossa Vihko oli kolmella osumallaan joukkueen paras maalintekijä Toni Mäkiahon kanssa. HPK eteni siinä finaaliin, jossa joukkue hävisi kuitenkin venäläiselle Ak Bars Kazanille murskalukemin 6–0. Kaudella 2007–2008 Vihkon tehot 7+17=24 riittivät runkosarjassa joukkueen sisäisen pistepörssin Jari Sailion ja Jonas Anderssonin kanssa jaettuun toiseen sijaan. Hän ei edelleenkään noussut kuitenkaan tärkeäksi maalintekijäksi, jollaista Vihkosta HPK:ssa odotettiin.[10] Maaliskuussa 2008 hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[11] Vihko pelasi kahdella seuraavalla kaudella lähinnä hänelle tutun tutkapari Ville Viitaluoman kanssa. Kaudella 2009–2010 Vihko teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 25+15=40, joilla hän oli HPK:n paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Viitaluoman jälkeen. Vihko sijoittui SM-liigan maalipörssissä viidenneksi. Kevään 2010 pudotuspeleissä hän oli HPK:n paras maalintekijä kuudella osumallaan. Vihko voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa.[2]
Vihko jatkoi kaudella 2010–2011 uraansa kaksivuotisella sopimuksella Ruotsissa Elitserien-joukkue Luleå HF:n paidassa.[12][13] Hän oli joukkueen kolmanneksi paras maalintekijä 11 osumallaan. Kevään 2011 pudotuspeleissä Vihko oli Luulajan paras maalintekijä kuudella osumallaan. Kaudeksi 2011–2012 hän sai seurakseen vanhan tutkaparinsa Ville Viitaluoman. Molempien tehot jäivät kuitenkin odotettua vähemmälle Vihkon tehdessä 12 tehopistettä. Viitaluoman visiitti jäi lopulta yhden kauden mittaiseksi, kun Vihko teki puolestaan kaksivuotisen jatkosopimuksen Luulajan kanssa tammikuussa 2012.[2]
Kaudella 2012–2013 Vihko oli Luulajan paras maalintekijä 15 osumallaan. Hän voitti kauden päätteeksi Elitserien-hopeaa. Vihko voitti myös European Trophyn mestaruuden ja hän oli playoff-kierroksilla Luulajan paras maalintekijä kolmella osumallaan.[2] Toukokuussa 2013 Vihkon sopimus kuitenkin purettiin perhesyihin vedoten.[14][15]
Kaudeksi 2013–2014 Vihko palasi kaksivuotisella sopimuksella Hämeenlinnan Pallokerhoon.[1] Hänet hankittiin joukkueeseen maalintekijäksi jälleen tutun ketjukaverinsa Ville Viitaluoman laidalle. Hänen syyskautensa jäi hyvin vaisuksi, mutta kauden edessä Vihko löysi kuitenkin maalivireen ja teki kaikkiaan 11 osumaa.[16] Hän jakoi HPK:n sisäisen maalipörssin toisen sijan Borna Rendulićin ja Juha Kiilholman kanssa sekä sisäisen pistepörssin kolmannen sijan Viitaluoman kanssa.[2] Kaudeksi 2014–2015 Vihko nimettiin joukkueen kapteeniksi.[17]
Vihko siirtyi kaudeksi 2015–2016 kaksivuotisella sopimuksella Tampereen Ilveksen riveihin.[18] Hän nousi joukkueen varakapteeniksi ja oli Ilveksen toiseksi paras pistemies Markku Flinckin jälkeen tehoilla 10+15=25.[2] Kaudella 2016–2017 Vihko pelasi joukkueessa kuusi ottelua ilman tehopisteitä, kunnes hän siirtyi lokakuussa 2016 loppukauden sopimuksella Vaasan Sportiin. Joukkueessa pelaa Vihkon pitkäaikainen ketjukaveri Ville Viitaluoma.[19] Vihko kärsi loukkaantumisista ja osoittautui Sportille lopulta pettymykseksi ja hän teki 23 runkosarjaottelussa vain tehot 1+1=2.[20]
Kauden 2017–2018 kynnyksellä Vihko siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Saksan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle DEL2-liigan Tölzer Löweniin. Hänet hankittiin paikkaamaan maanmiehensä Tuomas Vänttisen pitkäaikaista loukkaantumista.[21][22] Vihko oli 17 osumallaan Löwenin toiseksi paras maalintekijä Johannes Sedlmayrin jälkeen.[2]
Vihko päätti lopettaa pelaajauransa omien sanojensa mukaan lokakuussa 2018. Hän vahvisti lopettamisensa Iltalehdelle joulukuussa.[23]
Vihko pelasi Suomen A-maajoukkueessa 11 ottelua tehopistein 2+1=3. Hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä 5. huhtikuuta 2002 Lappeenrannassa Venäjää vastaan.[24] Vihko on pelannut myös kahdeksan nuorten maaottelua.[2]
Vihko pelasi myös rullakiekkoa. Hän oli mm. voittamassa Rullakiekon SM-liigan mestaruutta MahtiAnkoissa vuonna 2004.[25]
Runkosarja | Pudotuspelit | |||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | ||
2000–2001 | HIFK | SM-liiga | 3 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | ||
2001–2002 | HIFK | SM-liiga | 48 | 13 | 11 | 24 | 89 | – | – | – | – | – | ||
2002–2003 | HIFK | SM-liiga | 50 | 14 | 11 | 25 | 20 | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | ||
2003–2004 | HIFK | SM-liiga | 52 | 9 | 8 | 17 | 56 | 13 | 3 | 5 | 8 | 6 | ||
2004–2005 | Salamat | Mestis | 1 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | ||
HIFK | SM-liiga | 51 | 5 | 11 | 16 | 24 | 4 | 0 | 0 | 0 | 2 | |||
2005–2006 | HIFK | SM-liiga | 14 | 1 | 1 | 2 | 6 | – | – | – | – | – | ||
SaiPa | SM-liiga | 42 | 19 | 10 | 29 | 65 | 8 | 4 | 0 | 4 | 29 | |||
2006–2007 | HPK | SM-liiga | 46 | 10 | 12 | 22 | 36 | 2 | 0 | 1 | 1 | 0 | ||
2007–2008 | HPK | SM-liiga | 48 | 7 | 17 | 24 | 68 | – | – | – | – | – | ||
2008–2009 | HPK | SM-liiga | 57 | 12 | 9 | 21 | 80 | 6 | 1 | 1 | 2 | 8 | ||
2009–2010 | HPK | SM-liiga | 56 | 25 | 15 | 40 | 50 | 17 | 6 | 8 | 14 | 2 | ||
2010–2011 | Luleå HF | Elitserien | 54 | 11 | 17 | 28 | 14 | 13 | 6 | 0 | 6 | 4 | ||
2011–2012 | Luleå HF | Elitserien | 50 | 5 | 7 | 12 | 18 | 5 | 1 | 0 | 1 | 0 | ||
2012–2013 | Luleå HF | Elitserien | 49 | 15 | 8 | 23 | 12 | 15 | 2 | 1 | 3 | 6 | ||
2013–2014 | HPK | SM-liiga | 58 | 11 | 16 | 27 | 36 | 3 | 0 | 0 | 0 | 0 | ||
2014–2015 | HPK | SM-liiga | 59 | 12 | 10 | 22 | 40 | – | – | – | – | – | ||
2015–2016 | Ilves | SM-liiga | 58 | 10 | 15 | 25 | 16 | – | – | – | – | – | ||
2016–2017 | Ilves | SM-liiga | 6 | 0 | 0 | 0 | 2 | – | – | – | – | – | ||
Sport | SM-liiga | 23 | 1 | 1 | 2 | 2 | – | – | – | – | – | |||
2017–2018 | Tölzer Löwen | DEL2 | 36 | 17 | 12 | 29 | 14 | – | – | – | – | – | ||
14 kautta | yhteensä | SM-liiga | 671 | 149 | 147 | 296 | 590 | 54 | 14 | 15 | 29 | 49 | ||
3 kautta | yhteensä | Elitserien | 153 | 31 | 32 | 63 | 44 | 33 | 9 | 1 | 10 | 10 |
Edeltäjä: Marko Tuulola |
Hämeenlinnan Pallokerhon kapteeni SM-liigassa 2014–2015 |
Seuraaja: Riku Hahl |
Edeltäjä: Toni Dahlman |
Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittaja 2002 |
Seuraaja: Toni Söderholm |