Tässä artikkelissa perehdymme Jorma Lindell:n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on herättänyt niin tutkijoiden, tutkijoiden kuin harrastajienkin huomion. Jorma Lindell on osoittautunut yleismaailmallisesti kiinnostavaksi aiheeksi sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja sen sovelluksiin jokapäiväisessä elämässä. Näitä linjoja pitkin tutkimme sen historiaa, kehitystä ja sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Liity kanssamme tälle löytö- ja pohdiskelumatkalle Jorma Lindell:stä, aiheesta, joka on epäilemättä jättänyt jälkensä tämän päivän maailmaan.
Jorma Uolevi Lindell (13. heinäkuuta 1924 Helsinki – 13. toukokuuta 1995) oli suomalainen pikajuoksija.[1]
Jorma Lindell pelasi sotavuosina kori- ja käsipalloa Eiran Kisa-Veikoissa, mutta yleisurheilusta ja erityisesti pikajuoksuista tuli sodan jälkeen hänen päälajinsa. Yleisurheilussa hänen seurakseen tuli Helsingin Kisa-Veikot (HKV).[2]
Lindell voitti 200 metrin juoksun Suomen-mestaruuden Tampereella 1947 ajalla 23,0. Hän sai samoissa kisoissa pronssia 100 metrillä. Viestijuoksun SM-kilpailuissa hän saavutti 4 × 100 metrin viestissä kultaa 1947 ja 1948 sekä hopeaa 1949.[1] Lindell juoksi 100 metrin ennätyksensä 11,1 Helsingissä 22. syyskuuta 1946 ja 200 metrin ennätyksensä 22,7 Uppsalassa 27. syyskuuta 1947.[1]
Urheilu-uransa jälkeen Lindell toimi urheilun järjestötyössä ja vuodesta 1962 lähtien hän toimi Stadion-säätiön palveluksessa, ensin apulaisisännöitsijänä ja vuodesta 1965 isännöitsijänä aina eläköitymiseensä eli vuoteen 1988 asti.[2]