Josef Rheinberger

Nykyään Josef Rheinberger on erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt laajan yleisön huomion. Ajan myötä Josef Rheinberger:stä on tullut keskeinen keskustelunaihe eri aloilla politiikasta tieteeseen, kulttuuriin ja teknologiaan. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Josef Rheinberger:n eri puolia ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Analysoimme perusteellisesti Josef Rheinberger:n merkitystä ja merkitystä nykymaailmassa sen alkuperästä seurauksiin. Epäilemättä Josef Rheinberger on aihe, joka herättää keskustelua ja pohdintaa lähitulevaisuudessa, joten on tärkeää olla tietoinen sen kaikista vaikutuksista.

Josef Rheinberger

Josef Gabriel Rheinberger (17. maaliskuuta 1839 Vaduz – 25. marraskuuta 1901 München) oli liechtensteinilainen säveltäjä, kapellimestari ja urkuri.[1]

Rheinberger soitti 7-vuotiaana urkuja Vaduzin seurakunnan kirkossa ja seuraavana vuonna esitettiin hänen ensimmäinen sävellyksensä. Vuonna 1851 hän pääsi Münchenin konservatorioon, jossa hän itse myöhemmin toimi pianonsoiton ja sitten sävellyksen professorina.[1]

Vuonna 1867 Rheinberger meni naimisiin entisen oppilaansa Franziska von Hoffnaassin kanssa.

Teoksia

Rheinberger sävelsi muun muassa kaksikymmentä urkusonaattia:

  • 1 c-molli op.27
  • 2 As-duuri op.65 Fantasiasonaatti
  • 3 G-duuri op.88 Pastoraalisonaatti
  • 4 a-molli op.98
  • 5 Fis-duuri op.111
  • 6 es-molli op.119
  • 7 f-molli op.127
  • 8 e-molli op.132
  • 9 b-molli op.142
  • 10 h-molli op.146
  • 11 d-molli op. 148
  • 12 Des-duuri op.154
  • 13 Es-duuri op.161
  • 14 C-duuri op.165
  • 15 D-duuri op.168
  • 16 gis-molli op.175
  • 17 H-duuri op.181 Fantasiasonaatti
  • 18 A-duuri op.188
  • 19 g-molli op. 193
  • 20 F-duuri op. 196 "Zur Friedensferier"

Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluvat kaksi urkukonserttoa, kaksi sarjaa uruille ja viululle (op. 150 ja 166) sekä trio viululle, sellolle ja uruille (op. 166).[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Jan Lehtola: Josef Rheinberger 2011. Urkuprojekti, Metropolia-ammattikorkeakoulu.. Arkistoitu 6.7.2013. Viitattu 2.7.2013.

Aiheesta muualla