Nykymaailmassa Joséphine de Beauharnais on aihe, joka on saanut yhä enemmän merkitystä ja huomiota. Joséphine de Beauharnais:stä on tullut kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten mielenkiinnon kohteena joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai henkilökohtaisen kehityksensä merkityksen vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Joséphine de Beauharnais:n eri puolia sen alkuperästä sen nykypäivän vaikutuksiin. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä, sen vaikutusta eri alueilla ja sen mahdollisia tulevaisuuden ennusteita. Joséphine de Beauharnais on aihe, joka innostaa meitä pohtimaan, keskustelemaan ja syvään analysoimaan, ja siksi on tärkeää ymmärtää sen kaikki ulottuvuudet.
Marie-Josèphe-Rose de Tascher de La Pagerie, tunnetumpi nimellä Joséphine de Beauharnais, myöhemmin Madame Bonaparte; (23. kesäkuuta 1763 Martinique, Ranskan kuningaskunta – 29. toukokuuta 1814 Rueil-Malmaison, Ranska)[1] oli Napoléon Bonaparten ensimmäinen vaimo ja Ranskan keisarinna.[2]
Marie-Josèphe-Rose Tascher de La Pagerie syntyi Martiniquella la Petite Guinée -nimisellä sokeriruokoplantaasilla (nyk. Les Trois-Îlets), jonka omistivat hänen vanhempansa laivaston tykistökapteeni Joseph-Gaspard de La Tascher (1735–1790) ja Rose Claire des Vergers de Sannois (1736–1807), joka oli myös syntynyt samalla plantaasilla. Isoisä Gaspard-Joseph Tascher de La Pagerie oli tullut vuonna 1726 Martiniquelle keräämään omaisuutensa sokeriruo'n tuotannolla, joka tapahtui ilmaisen orjatyövoiman avulla.[2][3] La Petite Guinée oli saaren suurimpia plantaaseja, jolla oli pinta-alaa lähes 500 hehtaaria ja jossa oli 200 orjaa vuonna 1751.[4]
Kun hurrikaanit tuhosivat tilan vuonna 1766, perhe joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Isän sisar Marie-Euphémie-Désirée Renaudin (Edmée) oli varakkaan aatelismiehen, laivastoupseeri ja kuvernööri François de Beauharnais'n rakastajatar ja järjesti Joséphinen nuoremman sisaren tämän pojan, rikkaan varakreivi Alexandre de Beauharnais'n vaimoksi. Poika oli kasvanut syntymästään asti Tascherin perheessä vanhempien palattua Ranskaan. François de Beauharnais nai vaimonsa kuoltua vuonna 1796 Désirée Eugénie Tascher de La Pagerie'n (1739–1803).lähde?
17-vuotias Alexandre valitsi 12-vuotiaan Catherine-Désiréen (1764–1777), joka kuitenkin kuoli ennen lähtöään Martiniquelta Ranskaan, sitten valinta kohdistui nuorimpaan Marie-Françoise'en (1766–1791), jonka jälkeen kuitenkin päädyttiin vanhimpaan 15-vuotiaaseen Joséphineen. Hän matkusti isänsä kanssa Ranskaan lokakuussa 1779 ja hänet vihittiin Alexandren kanssa 13. joulukuuta 1779 Noisy-le-Grandissa.[5]
De Beauharnais oli häpeissään vaimonsa maalaisista tavoista ja sivistymättömyydestä, eikä halunnut esitellä tätä Marie Antoinetten hovissa Versailles'ssa. Avioliitto ei ollut onnellinen ja aviomies kävi bordelleissa. Heillä oli kaksi lasta, Eugène de Beauharnais ja Hortense de Beauharnais. Maaliskuussa 1785 Joséphine lähti perheensä hyljänneen ja yli vuoden rakastajattarensa kanssa asuneen aviomiehensä ja matkusti vuonna 1788 takaisin Martiniquelle,[2] mutta palasi vuonna 1790 puhjenneen orjakapinan vuoksi Pariisiin, jossa oli tuolloin meneillään vallankumous.[6]
Terrorin aikana 2. maaliskuuta yleisen turvallisuuden komitea (Comité de sûreté générale) määräsi hänen vallankumousarmeijassakin palvelleen miehensä pidätettäväksi. Koska myös Joséphine oli liian lähellä vastavallankumouksellisia piirejä, komitea määräsi hänetkin pidätettäväksi. Se tapahtui vallankumouskalenterin mukaan 2. päivänä floréal-kuuta (huhtikuun loppu) vuonna II. Hänen miestään syytettiin Mainzin huonosta puolustuksesta ja tätä epäiltiin aristokraatiksi, joten hänet mestattiin giljotiinilla kesäkuussa 1794 veljensä Augustinin kanssa Place de la Révolutionilla. Joséphine oli Carmesin vankilassa 9. thermidor-kuukautta (27. heinäkuuta) vallankaappaukseen asti, jonka jälkeen hänet vapautettiin.[7][2]
Leski Joséphine de Beauharnais sai myöhemmin miehensä omaisuuden, ja hän oli useiden johtavien poliitikkojen rakastajatar.[1] Toisten tietojen mukaan: Leskenä ilman tuloja ja kahden lapsen kanssa, hän selvisi parhaansa mukaan, kunnes hänen ystävänsä Teresia Cabarrus Barras, josta tuli hänen suojelijansa, esitteli hänet lupaavalle kenraalille, Napoléon Bonapartelle.[8]
Hän tapasi vuonna 1795 häntä kuusi vuotta nuoremman kenraali Napoléon Bonaparten. Tammikuussa 1796 Napoléon kosi, ja heti kun hänet oli nimitetty Italian sotaretkikunnan ylipäälliköksi Joséphine suostui ja siviilivihkiminen tapahtui 9. maaliskuuta 1796. Napoléon lähti melkein heti sotimaan Italiaan mutta lähetti romanttisia kirjeitä, joihin Joséphine ei vastannut.[1]
Joséphine, joka oli luultavasti vähemmän rakastunut kuin Napoléon, otti ainakin Bonaparten suvun väitteiden mukaan upseeri Hippolyte Charlesin rakastajakseen.[7][2] Luultavasti kostoksi Napoléon otti rakastajattarekseen alemman upseerin vaimon Pauline Bellisle Fouresin, jota myös Napoleonin Kleopatraksi kutsuttiin, koska suhde alkoi Egyptin sotaretken aikana vuosina 1798-1799.[9] Hän uhkasi myös ottaa avioeron Joséphinesta.[2]
Tästä huolimatta Napoléon antoi palattuaan anteeksi ja maksoi Joséphinen keräämät valtavat velat, ja heidät vihittiin uudelleen Napoléonin vastustuksesta huolimatta uskonnollisin menoin 1. joulukuuta 1804 ja kruunattiin paavi Pius VII:n avustamana yhdessä keisariksi ja keisarinnaksi Pariisin Notre-Damessa 2. joulukuuta.[1] Tämä ei ollut Bonaparten perheelle mieleen, eikä Napoléonin äiti Letizia Bonaparte osallistunut kruunajaisiin poikiensa kesken vallinneen epäsovun vuoksi.[10]
Joséphinen asema näytti nyt turvatulta, hänen tyttärensä Hortense nai Napoléonin veljen Louis Bonaparten ja poika Eugène Baijerin kuninkaan Maksimilian I Joosefin tyttären Amelia Augustan. Koska Joséphine ei kyennyt synnyttämään keisarille lasta, hänen täytyi myöntyä avioliiton mitätöintiin. Mitätöinti tapahtui tammikuussa 1810 sillä perusteella, että seurakuntapappi ei ollut läsnä vihkimisessä vuonna 1804, tällä teknisellä yksityiskohdalla vältettiin paavia ja Itävallan keisari Fransia kauhistava avioero. Vuonna 1811 Napoleon nai Habsburg-sukuun avioitumalla keisari Fransin ja keisarinna Maria Teresan vanhimman tyttären arkkiherttuatar Marie Louisen kanssa.[1]
Avioeron jälkeen Joséphine asui vuonna 1799 hankkimassaan Malmaisonin linnassa 15 km Pariisin länsipuolella. Hän oli edelleen hyvissä väleissä Napoléonin kanssa, joka maksoi hänen ylellisen elämänsä. Hän perusti linnaan mittavan ruusutarhan, eksoottisten eläinten eläintarhan sekä kasvihuoneita, joissa viljeltiin mm. ananasta. [2] Napoleonin kukistumisen jälkeen hän sai Venäjän keisari Aleksanteri I:n suojeluksen.[1]
Joséphine kuoli 50-vuotiaana kurkkumätään tai verenmyrkytykseen Malmaisonin linnassa toukokuussa 1814.
Keisarinna Joséphinea kävi tervehtimässä yli 20 000 surijaa. Vaikka monet vetosivat keisarinnan arvonimen säilyttämisen puolesta, hänet haudattiin Madame de Beauharnaisin nimellä.lähde?