Jukka Finne

Nykymaailmassa Jukka Finne:stä on tullut erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Tekniikan ja tiedonsaannin kehittyessä Jukka Finne:stä on tullut yhä enemmän läsnä oleva aihe elämässämme. Jukka Finne:n ymmärtämisen ja analysoinnin merkitys piilee sen vaikutuksissa yhteiskunnan eri osa-alueisiin politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja terveyteen. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja Jukka Finne:een, jotta voimme ymmärtää täysin sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.

Jukka Finne
Henkilötiedot
Syntynyt25. helmikuuta 1951 Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti solu- ja molekyylibiologian emeritusprofessori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto (LL 1975, LT 1977)
Instituutti Helsingin yliopisto
Palkinnot mm. Duodecimin Nuoren tutkijan palkinto (1985)
Aiheesta muualla
Kotisivu

Jukka Gunnar Finne (s. 25. helmikuuta 1951 Helsinki) on suomalainen lääketieteen tohtori ja Helsingin yliopiston solu- ja molekyylibiologian emeritusprofessori.[1][2][3]

Finne tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1969. Hän valmistui Helsingin yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1975 ja lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1977.[2] Hänen aivojen kemiaa käsittelevä englanninkielinen artikkeliväitöskirjansa (1977) oli otsikoitu Studies on the alkali-labile O-glycosidically linked carbohydrate units of brain glycoproteins.[4] Vuodesta 1981 lähtien Finne on ollut Helsingin yliopiston lääketieteellisen kemian dosentti ja vuodesta 1988 Kuopion yliopiston fysiologisen kemian dosentti.[2][1]

Työurallaan Finne on toiminut terveyskeskuslääkärin viransijaisena Sipoossa (1974), assistenttina (1973–1984) ja apulaisopettajana (1984–1985) Helsingin yliopiston lääketieteellisen kemian laitoksella, Suomen Akatemian vanhempana tutkijana (1983), Baselin yliopiston tutkijana (1978–1980) ja apulaisprofessorina (1984–1986).[2][1] Kuopion yliopiston fysiologisen kemian professori hän oli vuosina 1985–1988 ja Turun yliopiston lääketieteellisen biokemian professori vuosina 1988–2009.[2][1] Helsingin yliopiston solu- ja molekyylibiologia professorina hän työskenteli vuodesta 2009,[1] mutta on sittemmin siirtynyt emeritusprofessoriksi.[3]

Finne on julkaissut yli 150 tieteellistä artikkelia tai kirjan lukua biokemian ja biolääketieteen kansainvälisissä julkaisusarjoissa.[3] Tutkimustyön aihepiireinä ovat olleet muun muassa hiilihydraattitutkimus, glykobiologia, hermosolujen vuorovaikutukset ja bakteerien tarttumismekanismit.[1][2]

Vuonna 1985 Finne sai Duodecimin nuoren tutkijan palkinnon.[1][2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Kuka kukin on 2011, s. 124. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8
  2. ↑ a b c d e f g Suomen professorit 1640–2007, Professoriliitto, (ISBN 978-952-99281-1-8 ja 978-952-99281-2-5, viitattu 15. marraskuuta 2020), s. 117View and modify data on Wikidata
  3. ↑ a b c Jukka Finne. Prof. emer., Biosciences helsinki.fi. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Jukka Finne: Studies on the alkali-labile O-glycosidically linked carbohydrate units of brain glycoproteins (ISBN 951-99106-8-9 (nidottu); PhD thesis / University of Helsinki) 1977. Helsinki: J. Finne; teostiedot: finna.fi. Viitattu 15.11.2020.

Aiheesta muualla