Julian Symons

Tämä artikkeli käsittelee Julian Symons:n aihetta laajasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta tavoitteenaan tarjota lukijalle kattava ja syvällinen näkemys tästä asiasta. Erilaisia ​​Julian Symons:een liittyviä näkökohtia ja näkökulmia analysoidaan ottaen huomioon sen relevanssi nykyisessä kontekstissa ja sen vaikutukset eri aloilla. Tällä matkalla pyrimme tarjoamaan olennaista tietoa, rikastuttavia pohdintoja ja mahdollisia ratkaisuja tai vaihtoehtoja Julian Symons-ongelman käsittelemiseksi tehokkaasti ja tehokkaasti.

Julian Symons
Henkilötiedot
Syntynyt1912
Lontoo, Britannia
Kuollut1994 (81–82 vuotta)
Kent, Britannia
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kielienglanti
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Julian Symons (1912 Lontoo, Britannia – 1994 Kent, Britannia[1]) oli brittiläinen kirjailija ja kirjallisuudentutkija.[2]

Symonsin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia maahanmuuttajia. Änkytyksen vuoksi hänet pantiin kehityshäiriöisten kouluun, jota hän kävi 14-vuotiaaksi. Hän aloitti silloin toimistotöissä mutta jatkoi opintoja samalla itsenäisesti ja sai vaikutteita kirjailijaveljeltään A. J. A. Symonsilta. Hänen vaimonsa löysi pöytälaatikosta käsikirjoituksen teokseen "The Immaterial Murder Case", lähetti sen kustantajalle, ja se ilmestyi 1945. Vaikka Symons väheksyi teosta, siitä alkoi hänen kirjallinen uransa rikosromaanien kirjoittajana.[1] Hän kirjoitti myös tutkielmia ja elämäkertoja.[2]

Palkinnot ja tunnustukset

Suomennetut teokset

  • Nahkatakkien veitset (The progress of a crime), suom. Eero Ahmavaara, Porvoo Helsinki: WSOY 1962 Sarja: Korppisarja, 14
  • Kuka murhasi Francie Laken (The killing of Francie Lake), suom. Risto Pitkänen, Jyväskylä: Gummerus 1967 Sarja: Salamasarja
  • Mies joka murhasi itsensä (The man who killed himself), suom. Eero Raassina, Jyväskylä: Gummerus 1969 Sarja: Salamasarja
  • Karatemurhat (A three pipe problem), suom. Kersti Juva, Helsinki: WSOY 1980 Sarja: Sapo, 254 ISBN 951-0-10089-7
  • Roger Riderin arvoitus (The plot against Roger Rider), suom. Liisa Hakola, Helsinki: WSOY 1980 Sarja: Sapo, 247 ISBN 951-0-09609-1
  • Peli (The players and the game), suom. Leena Tamminen, Helsinki: WSOY 1981 Sarja: Sapo, 266 ISBN 951-0-10610-0
  • Murha! Murha! (Bloody murder), suom. Leena Tamminen, Helsinki: WSOY 1986 Sarja: Sapo, 300 ISBN 951-0-13599-2
  • Solomon Grundyn loppu (The end of Solomon Grundy), suom. Kirsti Kattelus, säkeet suom. Panu Pekkanen,, Helsinki: WSOY 1987 Sarja: Sapo, 309 ISBN 951-0-14275-1
  • Kun kuolema unohtaa (The Kentish manor murders), suom. Pertti Koskela, Hyvinkää: Viihdeviikarit 1989 Sarja: Jännityksen mestarit, 35 ISBN 951-611-268-4
  • Murhaava nauru (The colour of murder), suom. Kirsti Kattelus, Helsinki: WSOY 1991 Sarja: Sapo, 351 ISBN 951-0-17004-6
Novellit
  • Kuinka roisto saadaan kiikkiin, suom. Annika Eräpuro, julkaisussa: ...joka viimeksi nauraa, Cynthia Manson (toim.) Hyvinkää: Book Studio 1994 ISBN 951-611-648-5
  • Mayhem Parvan joukkomurha, suom. Pasi Junila, teoksessa: Murha Agathan malliin, Hyvinkää: Book Studio 1994 ISBN 951-611-806-2
  • Sinikellometsässä, suom. Anja Meripirtti, teoksessa: Murhakirja, Hyvinkää: Book Studio 1997 ISBN 951-611-875-5, ja uusi painos: Murhaavat kirjat Gummerus 2006 ISBN 951-20-7231-9

Lähteet

  1. ↑ a b Sarah Lyall, Julian Symons Is Dead at 82, New York Times 23.11.1994, viitattu 9.10.2021 (englanniksi) (Archive.org)
  2. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Symons, Julian”, Otavan kirjallisuustieto, s. 759. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  3. ↑ a b c d Symons, Julian, Kirjasampo, viitattu 9.10.2021