Juvan Šestalov

Nykyään Juvan Šestalov on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Teknologian ja globalisaation myötä Juvan Šestalov:stä on tullut olennainen osa monien yksilöiden jokapäiväistä elämää, ja se vaikuttaa eri näkökohtiin, kuten yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan ja kulttuuriin. Tästä syystä on tärkeää syventyä Juvan Šestalov:n tutkimukseen ja analysointiin, jotta voidaan paremmin ymmärtää sen vaikutus ja vaikutus nykyään. Tässä artikkelissa tutkimme Juvan Šestalov:een liittyviä eri näkökohtia sen historiallisesta alkuperästä sen vaikutuksiin nykymaailmassa, tavoitteenamme tarjota kattava ja päivitetty näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Juvan (Ivan) Nikolajevitš Šestalov (ven. Юван (Ива́н) Никола́евич Шеста́лов, 22. kesäkuuta 1937 Hanti-Mansian Berjozovon piirin Kamratkan kylä, Venäjä – 5. marraskuuta 2011[1]) oli mansilainen kirjailija.

Juvan Šestalov syntyi perinteistä elämää viettäneeseen mansiperheeseen.[2] Hän opiskeli Leningradin pedagogisen instituutin pohjoisten kansojen tiedekunnassa ja valmistui vuonna 1965 Tjumenin pedagogisesta instituutista. Šestalov työskenteli Hanti-Mansian kansanperinnekeskuksessa, lehtien toimituksissa, radiossa ja televisiossa sekä kansallisten kulttuurien keskuksen johtajana.[3] Hän liittyi 1967 NKP:n jäseneksi.[4]

Šestalov kirjoitti runoja, kertomuksia, romaaneja ja kuvauksia mansin ja venäjän kielillä. Hänen tuotantonsa keskeinen aihe on kotiseutu, perinteinen kulttuuri ja mansien elämäntavassa tapahtuneet muutokset.[4] Kirjailijan teoksia on käännetty useille vieraille kielille[3] ja eräät niistä ovat ilmestyneet jopa miljoonan kappaleen painoksina.[2]

Šestalov sai Venäjän SFNT:n valtionpalkinnon vuonna 1981 teoksesta Jazytšeskaja poema (”Pakanallinen runoelma”, 1978). Hänet palkittiin Kansojen ystävyyden (1984) ja Työn punaisen lipun (1987) kunniamerkeillä. Kirjailija oli myös Hanti-Mansian ansioitunut kulttuurityöntekijä ja kunniakansalainen.[3]

Suomennettu tuotanto

  • Ugrien kehto. Suom. Ulla-Liisa Heino, runosuomennokset Pekka Parkkinen ja Raija Rymin. Helsinki: Weilin + Göös, 1976.
  • Rakkaus on kaikkivoipaa, kertomus, antolgiassa Kamelinsilmä: neuvostokirjailijoiden kertomuksia, toim. Isaak Kramov, Moskova: Edistys 1974
Runoja[5]
  • Jälleen kotona, suom. Geza Képes, antologiassa Yhdeksän sarjaa lyriikkaa, toim. Aarne Salminen, Viljo Tervonen, Helsinki: Weilin + Göös 1969, useita painoksia (6. p. 1974)
  • "Sanoit: 'Suomi' – kuulen 'Suja-ma' – maa metsäinen. Teoksessa: Sukukansapäivien satoa, toim. Marja Lappalainen, M. A. Castrénin seura, Suomalais-ugrilainen laitos, Suomalais-ugrilainen seura 2000 ISBN 952-5150-38-0 Castrenianumin toimitteita, 57. ISSN 0355-0141. (Suomennos on kirjasta Matka kieleen 9: opettajan kirja, 1979)

Lähteet

  1. ↑ Ugrasu.ru, viitattu 8.11.2011 (tarkistettu Googlen kääntäjällä)
  2. ↑ a b Domokos, Péter: Itäisten suomalais-ugrilaisten kansojen kirjallisuudesta, s. 112. Porvoo: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1983. ISBN 951-717-305-9
  3. ↑ a b c Pisateli Hanty-Mansijskogo avtnomnogo okruga – Jugry admhmao.ru. Arkistoitu 20.9.2010. Viitattu 15.3.2010. (venäjäksi)
  4. ↑ a b Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 29, s. 389. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1978.
  5. ↑ Juvan Šestalov, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 3.9.2021, viitattu 13.9.2021

Aiheesta muualla