Nykyään Kämnerinoikeus on aihe, joka herättää yhteiskunnassa suurta kiinnostusta ja keskustelua. Ilmestymisestään lähtien Kämnerinoikeus on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion ja synnyttänyt keskusteluja ja kiistoja sen tärkeydestä ja vaikutuksista eri alueilla. Kämnerinoikeus:stä on tullut väistämättä kiinnostava aihe niille, jotka haluavat ymmärtää nykymaailman monimutkaisuutta, joko historiallisen merkityksensä, jokapäiväiseen elämään kohdistuvan vaikutuksensa tai ajankohtaisiin kysymyksiin osallistumisen vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia Kämnerinoikeus:een liittyviä näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta ja tarjoamme erilaisia näkökulmia, jotka kutsuvat pohdiskelemaan ja kriittiseen analyysiin.
Kämnerinoikeus (ruots. kämnärsrätt < saks. kämmerer < lat. camerarius) oli Ruotsissa ja Suomessa tuomioistuin, joka toimi kaupungeissa raastuvanoikeuden alaisuudessa. Suomessa kämnerinoikeudet lakkautettiin vuonna 1868, jolloin niiden käsittelemät asiat siirtyivät raastuvanoikeuden ratkaistavaksi. Kämnerinoikeudessa käsiteltiin muut riita-asiat paitsi vekseli- ja merioikeusasiat ja eräät muut raastuvanoikeudelle kuuluneet asiat. Kämnerinoikeus ratkaisi myös vähäisempiä rikosasioita. Ensimmäinen muutoksenhakuaste oli raastuvanoikeus.
Kämnerinoikeuksien lakkauttamisvuonna 1868 oli Suomessa seitsemän kämnerinoikeutta: Turun hovioikeuspiirissä Helsingin, Turun ja Porin kämnerinoikeudet, Vaasan hovioikeuspiirissä Vaasan ja Oulun kämnerinoikeudet sekä Viipurin hovioikeuspiirissä Viipurin ja Haminan kämnerinoikeudet.[1]