KD-naiset
Nykymaailmassa KD-naiset on erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. KD-naiset on herättänyt monien huomion sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen seurauksiin arkielämässä, ja se on herättänyt keskustelua ja pohdintaa sen tärkeydestä ja mahdollisista seurauksista. Vuosien varrella KD-naiset:tä ovat tutkineet ja analysoineet eri alojen asiantuntijat, jotka ovat perehtyneet sen eri puoliin sen alkuperästä sen kehittymiseen ajan myötä. Tässä artikkelissa tutkimme KD-naiset:n eri näkökulmia ja tarjoamme panoraamanäkymän sen merkityksestä ja vaikutuksesta nykymaailmassa.
| KD-naiset | |
|---|---|
| KD-kvinnorna | |
|
|
|
| Perustettu | 4. marraskuuta 1973 |
| Varapuheenjohtajat |
Riitta Haapala (1. vpj) [1] |
| Ideologia | kristillisdemokratia |
| Osoite |
Karjalankatu 2 A 72 00520 Helsinki |
| Jäsenyydet | |
KD-naiset (yhdistysrekisterissä Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Naiset ry) on vuonna 1973 perustettu Suomen Kristillisdemokraattien naisjärjestö. KD-naisten tehtävänä on vaikuttaa poliittisesti naisten tasa-arvoisen aseman vahvistamiseen ja ihmisarvon kunnioittamiseen. KD-naiset kertoo rohkaisevansa naisia eri elämänalueilta yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin.[2] KD-naiset on 13 naispiirin kattojärjestö.[3]
KD-naiset kertoo toimintansa lähtökohdaksi lähimmäisistä välittämisen. Erityisenä painopisteenä järjestö mainitsee kansalaisten hyvinvoinnin edistämisen ja riittävien peruspalvelujen turvaamisen. KD-naiset keskittyy ajankohtaisissa kannanotoissaan perhettä, lapsia, naisia, vammaisia ja vanhuksia sekä heikossa asemassa olevien asioihin.[2]
Historia
KD-naiset perustettiin Tampereella 4. marraskuuta 1973 nimellä Suomen Kristillisen Liiton Naiset. Järjestö perustettiin puolueen piiritasoisten naisosastojen kattojärjestöksi ja perustava kokous pidettiin Hotelli Emmauksessa. Liiton perustamishanketta veti Leena Finnilä, josta tuli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Ensimmäisen toimintavuoden aikana järjestö kasvoi viidestä naisosastosta niin, että puolueen naisosasto löytyi jokaisesta 15 vaalipiiristä. Naistoiminnan järjestäytymiseen vaikutti erityisesti valtion budjettirahoitus.[4]
Vuoden 1976 kunnallisvaaleissa puolueen kannatus nousi merkittävästi. Naisjärjestö koulutti tuoreita naisvaltuutettuja eri puolilla maata opettaen heille kokoustekniikkaa ja perehdytti toimijoita kunnallispolitiikkaan. Muihin puolueeseen verrattuna, kristillisdemokraattien naisvaltuutettujen osuus on ollut 1970-luvulta lähtien joko suurin tai toiseksi suurin. Ensimmäiset naiskansanedustajat puolue sai vuonna 1975, kun Ulla Järvilehto ja Impi Muroma valittiin eduskuntaan. Muroma toimi myös naisjärjestön puheenjohtajana vuosina 1976–1981.[4]
2000-luvulla KD-naisten yhteistyö tiivistyi Baltian maiden sisarpuolueiden naisjärjestöjen kesken. Vuosituhannen vaihteessa järjestöllä oli ulkoasiainministeriön tukema hanke Liettuassa, jolla tuettiin tyttöjen vastaanottokodin käynnistämistä ja koulutettiin naisia moniammatilliseen lastensuojelutyöhön.[4]
Puheenjohtajat
- 1973–1975: Leena Finnilä
- 1976–1981: Impi Muroma
- 1995–2007: Leena Rauhala
- 2008–2013: Marika Visakorpi
- 2014–2015: Marja-Leena Kemppainen
- 2016–2021: Tiina Tuomela
- 2022–2023: Sari Kumin (eronnut tehtävästä ja puolueesta)[5]
- 2024–2025: Leena Askeli
Lähteet
- Suomen Kristillisdemokraatit r.p.: Vakaumuksena välittäminen - Med hjärta i politiken. (SKL 1958 / 2008 KD) Helsinki: KD-Mediat Oy, 2008. ISBN 978-952-67038-0-0
Viitteet
- ↑ Sari Kumin KD-Naisten varapuheenjohtajaksi kd.fi. 9.10.2021. Viitattu 2.12.2022.
- ↑ a b Kristillisdemokraattien toimintakertomus 2018 KD. 10.6.2020. Suomen Kristillidemokraatit. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ KD Naiset selkosivut KD. 10.6.2020. Suomen Kristillidemokraatit. Arkistoitu 4.8.2020. Viitattu 10.6.2020.
- ↑ a b c Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 44–45
- ↑ Samuli Suonpää: KD-naisten puheenjohtaja erosi puolueesta kesken hallitusneuvotteluiden – ”Puolue hirttäytyy uskontoon” Iltalehti 23.5.2023.