Kaarlo Hartiala

Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme puhua Kaarlo Hartiala:stä, aiheesta, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime vuosina ja joka kiinnostaa monia ihmisiä. Kaarlo Hartiala on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja ollut tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena, koska sen vaikutus kattaa yhteiskunnan eri osa-alueita. Alkuperäistään kehitykseensä Kaarlo Hartiala on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion, jotka haluavat ymmärtää sen monimutkaisuutta ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Kaarlo Hartiala:n tärkeimpiä näkökohtia sekä sen merkitystä modernin elämän eri alueilla. Liity meihin ja löydä kaikki mitä sinun tulee tietää Kaarlo Hartiala:stä!

Kaarlo Jakob Waldemar Hartiala, entinen Hartman (12. lokakuuta 1919 Hancock, Michigan, Yhdysvallat – 25. syyskuuta 2009) oli suomalainen fysiologian professori ja Turun yliopiston rehtori ja kansleri.

Hartialan vanhemmat olivat rovasti Rafael Hartman ja Hilja Maria Wargelin. Hänen puolisonsa vuodesta 1943 oli lääkäri Airi Inkeri Järvinen.[1] Hartiala aloitti oppikoulun Joensuun lyseossa 1929 ja kirjoitti ylioppilaaksi Käkisalmen yhteislyseosta 1938. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui 1947 ja tohtoriksi 1951.[2] Hän oli jo 1948–1950 opiskellut Yhdysvalloissa Rockefeller-säätiön apurahalla.

Hartiala nimitettiin Turun yliopiston ensimmäiseksi fysiologian professoriksi vuonna 1955. Professorina hän toimi aina eläkkeelle jäämiseensä vuonna 1984 saakka. Hartiala toimi Turun yliopiston rehtorina 1970–1975 ja kanslerina 1975–1984. Hartiala tuli tunnetuksi dopingaineiden vastaisen työn kärkihahmona. Hän oli muun muassa mukana luomassa eurooppalaisille olympiakomiteoille yhteistä lääketieteellistä komiteaa 1980-luvulla. Hän toimi Suomen olympiakomitean hallituksessa 1968–1976 ja sen valtuuskunnan puheenjohtajana 1976–1984. Sittemmin hän oli Euroopan olympiakomitean liittohallituksessa ja Kansainvälisen olympiakomitean lääketieteellisessä komissiossa. Työskentelystään niin urheilun kuin tieteenkin parissa hänet palkittiin useasti.[3]

Suomen Urheilulääkäriyhdistys jakaa artialan mukaan nimettyä stipendiä nuorille liikuntalääketieteen tutkijoille.

Teokset

  • Effect of anoxic anoxia on the humorally stimulated pancreatic secretion, Suomalainen tiedeakatemia, 1951. (väitöskirja)
  • Polkuni tieteen turuilla, lääkärin ja tiedemiehen näkökulmasta, WSOY 1979
  • Medi, lääkärikeskus 1–4, toimituskunnan jäsen, WSOY 1980–1982
  • Polun varrelta – sanottua ja tehtyä, 1990
  • Neljätoista vuottani nuijan varressa – ja nuijan alla, 1991
  • Urheilun kahdet kasvot: terve sielu terveessä ruumiissa vai rahan ja dopingin vallassa, 1997

Lähteet

  1. ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 134-135. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. ↑ Joensuun lyseon 125-vuotismatrikkeli 1990
  3. ↑ Virtanen, Keijo: Yliopistomies taisteli dopingia vastaan. Helsingin Sanomat, 5.10.2009, s. C13. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Tauno Nurmela 		Turun yliopiston rehtori
1970–1975 		Seuraaja:
Osmo Ikola