Nykymaailmassa Kalevi Lehtovirta on aihe, joka herättää yhteiskunnassa suurta kiinnostusta ja keskustelua. Sen vaikutukset näkyvät eri aloilla politiikasta ja taloudesta tieteeseen ja kulttuuriin. Tekniikan kehittymisen myötä Kalevi Lehtovirta-aiheesta on tullut entistä tärkeämpi, mikä herättää ihmisissä sekä innostusta että huolta. Kautta historian Kalevi Lehtovirta on ollut useiden tutkimusten ja analyysien kohteena, minkä ansiosta olemme saaneet laajemman ja syvemmän näkemyksen sen merkityksestä ja vaikutuksista nykyään. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Kalevi Lehtovirta:een, tavoitteenamme ymmärtää paremmin sen vaikutus maailmaamme.
Henkilötiedot | ||
---|---|---|
Koko nimi | Kalevi Valdemar Lehtovirta | |
Syntymäaika | 20. helmikuuta 1928 | |
Syntymäpaikka | Turku, Suomi | |
Kuolinaika | 10. tammikuuta 2016 (87 vuotta) | |
Pelipaikka | Hyökkääjä | |
Seurat | ||
Vuodet | Seura | O (M) |
1947–1950 1951–1953 1953–1957 1957–1963 1963–1965 |
Turun Weikot Turun Pyrkivä Red Star Turun Palloseura Turun Toverit |
52 (36) 36 (18) 63 (18) 94 (34) |
Maajoukkue | ||
1947–1959 | ![]() |
44 (12) |
Valmennusura | ||
1962 | Turun Palloseura | |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Kalevi Valdemar Lehtovirta (20. helmikuuta 1928 Turku – 10. tammikuuta 2016 Turku[1]) oli suomalainen jalkapalloilija.
Lehtovirta edusti Suomea jalkapalloilijana Helsingin 1952 olympialaisissa. Kaikkiaan hän pelasi 44 A-maaottelua ja teki niissä 12 maalia.
Suomessa Lehtovirta edusti Turun Pyrkivää, Turun Weikkoja, Turun Palloseuraa ja Turun Tovereita. Hän voitti SM-sarjan maalikuninkuuden yhdessä Kai Pahlmanin kanssa vuonna 1958.
Vuonna 1953 Lehtovirta lähti ulkomaille ammattilaiseksi kolmantena suomalaisena jalkapalloilijana – hänen edeltäjiään olivat Aulis Rytkönen ja Nils Rikberg. Lehtovirta pelasi neljä vuotta Pariisin Red Star -joukkueessa.
Vuoden suomalaiseksi jalkapalloilijaksi Lehtovirta valittiin vuonna 1951. Hän voitti TUL:n mestaruuden jalkapallossa 1953, jääkiekossa 1947 ja 1948 sekä jääpallossa 1951 ja 1952.
Olavi Laaksonen | Åke Lindman | Stig-Göran Myntti | Veikko Asikainen | Esko Valkama | Erik Beijar | Aulis Rytkönen | Kalevi Lehtovirta | Jorma Vaihela | Nils Rikberg | Olof Stolpe | | Varamiehet: Mauno Rintanen | Kurt Martin | Seppo Pelkonen | Sulo Parkkinen | Tapio Pylkkönen | Åke Pettersson | | Valmentaja:Aatos Lehtonen
Juuso Lampila (1939–1947) • Imre Markos (1948–1950) • Raino Suominen (1951–1954) • Leo Aaltonen (1955–1959) • Knut Gustafsson (1960–1961) • Olli Virho (1962) • Kalevi Lehtovirta (1962) • Leo Aaltonen (1963) • Tage Friedfeld (1964) • Leo Aaltonen (1964) • Rainer Forss (1965–1970) • Paavo Nenonen (1971)• Lars Nyström (1972) • Manuel Gerpe (1973) • Paavo Nenonen (1973–1974) • Olavi Laaksonen (1975–1977) • Tapio Harittu (1978–1980) • Raimo Toivanen (1980–1983) Hans Martin (1984) • Rainer Forss (1985) • Tommy Lindholm (1986–1988) • Heikki Suhonen (1989–1991) • Tommy Lindholm (1991) • Raimo Toivanen (1992–1993) • Pauno Kymäläinen ja Tomi Jalo (1993) • Juha Malinen (1994–1997) • Siegfried Melzig (1998) • Seppo Miettinen (1998–2000) • Mika Laurikainen (2001–2003) • Kari Ukkonen (2004–2006) • Mixu Paatelainen (2007) • Martti Kuusela (2008) • John Allen (2008) Pasi Rautiainen (2009) • Marko Rajamäki (2010–2014) • Mika Laurikainen (2014–2018) • Tommi Pikkarainen (2019–2020) • Jonatan Johansson (2020–2022) • Marko Rajamäki (2022–) • Miika Nuutinen