Kalevi Seilonen

_ Kalevi Seilonen:n ongelma on herättänyt niin tutkijoiden, tutkijoiden kuin harrastajienkin huomion. Kalevi Seilonen on ollut pitkään keskustelun ja tutkimuksen kohteena, ja sen merkitys on ylittänyt useita tieteenaloja. Vuosien varrella on ollut mahdollista nähdä, kuinka Kalevi Seilonen on kehittynyt ja sopeutunut yhteiskunnan ja tekniikan muutoksiin. Tässä artikkelissa tutkimme Kalevi Seilonen:n juuria ja nykyistä vaikutusta sekä mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen.

Kalevi Seilonen vuonna 1970.

Arvo Oskar Kalevi Seilonen (17. lokakuuta 1937 Mikkeli – 30. toukokuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, joka toimi 1960-luvulta alkaen myös kriitikkona, vapaana toimittajana, valokuvaajana, kuvataiteilijana ja neljän kulttuurilehden päätoimittajana: Nuori Voima (1964–1965), kuvataidelehti Iris (1968–1969), Kulttuurivihkot (1974–1977) ja Runous (1983–1984). Hän toimi pitkään Nuoren Voiman Liiton lausunnonantajana.[1]

Hänen varsinainen esikoisteoksensa on Tosiasioita minusta, mutta hän oli julkaissut omakustanteena kokoelman Proosarunoja jo 1959.[1] Pääteokset ovat kirjan mittainen runo Neljä vallankumousta ja kirjallisuuden eri lajeja yhdistelevä Metsäroisto, josta Seilonen sai toisen valtionpalkintonsa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon palkinnon.

Seilosen tuotannon parhaana kautena pidetään 1960-lukua. 1970-luvulla hän kääntyi taistolaiseksi, minkä on arvioitu kahlinneen hänen mielikuvituksensa lentoa.[1] Vuonna 1967 Seilonen, Markku Lahtela, Ilpo Saunio ja Tauno Tuomivaara tuomittiin 200 markan sakkoihin sotilaspassiensa hävittämisestä.[2]

Teoksia

  • Proosarunoja. Helsinki: tekijä, 1959.
  • Tosiasioita minusta. Helsinki: Tammi, 1965.
  • Suomalaisia runoja. Helsinki: Tammi, 1966.
  • Ilman valloitus. Helsinki: Tammi, 1968.
  • Julkisesti karkuun. Helsinki: Tammi, 1969.
  • Vehnäpelto kasvaa heinää. Helsinki: Tammi, 1971.
  • Vastarintaryhmä. Helsinki: Tammi, 1974. ISBN 951-30-2886-0
  • Köyhien mökkien punaista. Helsinki: Tammi, 1976. ISBN 951-30-3830-0
  • Haitarin ääni. Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5282-6
  • Neljä vallankumousta. Helsinki: Tammi, 1981. ISBN 951-30-5458-6
  • Metsäroisto. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-5549-3
  • (Toim.) Toistasataa runoilijaa, suomennosvalikoima, 1989
  • Valittuja runoja. Helsinki: Tammi, 1991. ISBN 951-30-9699-8

Lähteet

  1. ↑ a b c Oksanen, Kimmo: Runoilija tupakoi kuin hullu. Helsingin Sanomat, 10.6.2011, s. C 7. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.6.2011.
  2. ↑ Kilpinen, Kai: ”Herkkä-omatuntoiset”. Alamaisideologia ja aseistakieltäytyminen 1960-luvun Suomessa (Pro gradu-tutkielma) Huhtikuu 2007. Helsingin yliopisto. Viitattu 13.6.2011.