Kaljavelli
Aihe Kaljavelli on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Vuosikymmenten ajan Kaljavelli on ollut eri alojen asiantuntijoiden tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena. Sen vaikutukset ovat laajat, ja sen vaikutukset ovat ulottuneet monille jokapäiväisen elämän osa-alueille. Tässä artikkelissa tutkimme Kaljavelli:n eri ulottuvuuksia analysoimalla sen alkuperää, kehitystä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Lisäksi tarkastelemme asiantuntijoiden ja tutkijoiden mielipiteitä Kaljavelli:stä sekä sen vaikutuksista talouden, kulttuurin ja politiikan aloihin.
Kaljavelli (myös kaljavellinki, kaljakeitti tai lämmitys, ruots. ölsupa) on länsisuomalainen jouluruoka. Sitä tiedetään nautitun Turun ja Etelä-Pohjanmaan välisellä alueella, ja makeana se on ollut poikkeavaa vaihtelua arkiruokaan.
Kysymyksessä on makeahko, lämpimänä lusikalla nautittava vellimäinen ruskea ruokalaji, jonka perusaineina ovat koti- tai vaarinkalja sekä maito ja siirappi. Eräillä seuduin siihen laitetaan myös vehnäjauhosuurus, josta tulee klimppejä, ellei sitä hyvin sekoiteta. Sekaan voidaan heittää rusinoita ja muita mausteitakin. Etelä-Pohjanmaalla kiehumisvaiheessa velliin lisätään ohra- tai vehnäjauhoista, maidosta, suolasta, sokerista ja kananmunasta sekoitetusta löysästä taikinasta tehtyjä klimppejä.[1] Vakka-Suomessa siihen kuuluvat pienet juustokuutiot, jotka lisätään heti, kun velli on nostettu liedeltä, jotta ne hieman ehtivät liota. Velli nautitaan lämpimänä.
Lähteet
- Kolmonen, Jaakko: Suomen pitäjäruoat, s. 150. Helsinki: Patakolmonen, 1986. ISBN 951-95-875--2-7
Viitteet
- ↑ Kolmonen 1986, s. 150