Kansan suojeluyksiköt

Tällä hetkellä Kansan suojeluyksiköt on aihe, joka on kiinnittänyt suuren yleisön huomion vaikutuksensa vuoksi yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Syntymisestään lähtien Kansan suojeluyksiköt on herättänyt keskusteluja sen merkityksestä historiassa ja sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti tärkeimpiä Kansan suojeluyksiköt:een liittyviä näkökohtia analysoimalla sen alkuperää, kehitystä ja sen vaikutuksia nykyään. Lisäksi tarkastelemme, kuinka Kansan suojeluyksiköt on muokannut kulttuurin, politiikan, talouden ja teknologian eri näkökulmia ja näyttää sen vaikutuksen eri yhteyksissä ajan myötä.

Yekîneyên Parastina Geln‎ eli YPGn lippu.

Kansan suojeluyksiköt (arab. وحدات حماية الشعب‎; kurdiksi یەکینەکانی پاراستنی گەل‎; Yekîneyên Parastina Gel eli YPG; syyr. ܚܕܝ̈ܘܬܐ ܕܣܘܬܪܐ ܕܥܡܐ (Ḥdoywotho d'Sutoro d'Amo)) on Syyriassa toimiva aseistautunut ryhmä eli armeija. Se puolustaa Rojavaa eli Pohjois-Syyrian tasavaltaa, joka on Syyriassa sijaitseva itsehallintoalue[1].

Suojeluyksiköt on Kansanvaltaisen liittopuolueen (PYD) aseellinen siipi. YPG on liittoutunut Turkissa perustetun Kurdistanin työväenpuolueen (PKK) kanssa.[2]

Suojeluyksiköiden mukaan sillä on vuonna 2018 järjestäytynyttä toimintaa Afrinin, Kobanen ja Ciziren piirikunnissa sekä Aleppon Sheikh Maqsoudin kaupunginosassa[3].

Historia

Pienemmät ryhmät perustivat Kansan suojeluyksiköt järjestönä vuonna 2004 suojelemaan ihmisiä Syyriassa vallassa olleen Baath-puolueen hallinnon tekemiltä hyökkäyksiltä. Suojeluyksiköt järjestäytyivät monissa kaupungeissa ja taistelivat hallintoa vastaan. Virallisesti suojeluyksiköt perustettiin vuonna 2011.[3]

Suojeluyksiköt valtasi Kobanen heinäkuussa 2012[2]. Elokuussa 2014 suojeluyksiköt liittyi kansainväliseen Islamilaista valtiota vastaan hyökkäävään liittoumaan[2]. Lokakuussa 2014 Islamilainen valtio saartoi Kobanea kolmesta suunnasta ja neljäs oli Turkin raja. Turkki salli suojeluyksikön jäsenten paeta Islamilaista valtiota Turkin puolelle, mutta myös esti Turkin ja Syyrian kurdeja osallistumasta väkivaltaisuuksiin.[2] Vuonna 2014 noin 65 % suojeluyksiköiden jäsenistä oli miehiä ja noin 35 % naisia[4].

Lähteet

  1. ↑ About Us | English www.ypgrojava.org. Arkistoitu 26.9.2020. Viitattu 20.4.2018.
  2. ↑ a b c d Luke Harding, Ian Black: The fight for Kurdistan - the Guardian briefing the Guardian. 10.10.2014. Viitattu 20.4.2018. (englanniksi)
  3. ↑ a b About Us | English www.ypgrojava.org. Arkistoitu 26.9.2020. Viitattu 20.4.2018.
  4. ↑ Kurdish women need arms to fight Isis | @guardianletters the Guardian. 30.10.2014. Viitattu 20.4.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla